ottobre, my love - ottobre, rakastettuni

Oh, how I love the Ottobre-magazine! I liked to glance it through occasionally even when there was no thought of a baby in my mind, but now, after trying out some patterns I'm completely addicted. The designs are fun and childlike as they should be, the Hilco fabrics they use look so jolly and colourful. I'm very pleased with the detailed sewing instructions, too.

So far I've made this warm sleeping bag for the baby's car seat. It has practical zippers on both sides as well as openings in the back for safety belts. I used corduroy fabric on the outside, added padding in the middle for warmth and lined the bag with cotton fleece. Being a great fan of adornments I felt a little embellishment was needed and attached a chubby brooch on the front piece and some checkered ribbon to the zippers. The scary part were the snap fasteners that shape the upper part of the bag to a hood. I have never used them and chickened out again - fortunately my kind father hammered them on.

There was still enough fleece left to sew a little wraparound shirt.

And finally I made one more very tiny brooch - this one is for me!

Voi että tykkään Ottobre -lehdestä! Selailin sitä mieluusti jo ennen kuin vauvasta oli tietoakaan, mutta nyt kokeiltuani muutamaa kaavaa olen aivan koukussa. Mallit ovat juuri niin hauskoja ja lapsenomaisia kuin lasten vaatteiden pitääkin olla ja lisäiloa tuovat Hilcon värikkäät kankaat. Minusta myös ompeluohjeet ovat hyvät ja yksityiskohtaiset.

Tähän mennessä olen ommellut vauvalle pussin turvakaukalossa käytettäväksi. Siinä on käytännölliset vetoketjut molemmilla sivuilla ja takakappalessa aukot turvavöitä varten. Ompelin pussin vakosametista, väliin tuli lämmikkeeksi vanua ja vuori on puuvillafleecekankaasta. Suurena koristeiden ystävänä kaipasin tietysti jotain lisäkaunistusta ja niinpä lisäsin pullean rossin pussiin etumukseen ja ruutunauhat vetoketjun vetimiin. Pelottava osuus oli sitten painonappien kiinnitys. Niitä tarvittiin pussin yläosaan, jonka ne muotoilevat huppumaiseksi. En ole koskaan kiinnittänyt moisia, ja jälleen jänistin. Harkitsin jo tavallisia nappeja, mutta onneksi isäni ystävällisesti vasaroi napit paikoilleen.

Fleecen lopusta ompelin vauvalle kietaisupaidan, senkin Ottobren kaavalla. Ja viimeisestä tilkusta tuli vielä pikkuruinen rossi, tällä kertaa minulle itselleni.

from gloves to brooches - sormikkaista rintarosseiksi

I sort of hoped my gloves would stand a wash in 40 degrees Celsius. They were in desperate need of cleaning, there were no other woollen clothes to put to the washing machine so that I could use the gentle wool washing programme and I was just too lazy to wash them by hand. 

The tiny felted pair of gloves I dug from the depths of the machine afterwards proved my hopes wrong. Feeling quilty of ruining a perfectly fine product made me turn it into a new one, or two actually. My spring outfit is now embellished with these little brooches; the bigger one is pinned to my coat and the smaller one to my off-white beret. Very girlish!

Jotenkin toivoin, että villasormikkaani kestäisivät 40 asteen konepesun. Ne olivat aivan välttämättä perusteellisen puhdistuksen tarpeessa, mutta muuta villavaatetta ei ollut pestäväksi enkä toki voinut villapesuohjelmaa yhdelle sormikasparille laittaa. Käsinpesun taas esti Suuri Laiskuus ja niinpä heitin tumput koneeseen muun pyykin sekaan.

Pikkuruinen huopunut sormikaspari, jonka jälkeenpäin koneesta kaivelin todisti toiveeni turhaksi. Syyllinen olo tuli moisesta hölmöydestä - pilata nyt tuolla lailla ihan hyvät hansikkaat. En sitten kehdannut noita surullisia pötkylöitä roskiinkaan heittää vaan ompelin niistä rintaneulat kevätasuni täydennykseksi. Isomman kiinnitin takkiin ja pienempi koristaa vaaleaa baskeria. Kovasti tyttömäinen on tämän äidin olo noissa asusteissa!

a blanket - peitto

Remember the spring scarf? In my pre-delivery sewing frenzy I made this light blanket for the baby using the same materials. My mother used to sew matching outfits for me and herself when I was a baby and I think we look so fun and cute together in old photographs! I wanted to have something like that for me and the wee one as well, and a scarf and a blanket seemed simple enough combination to sew.

The blanket looks a bit girlish maybe, but I find the gentle shades of pink and brown very pleasing. They are perfectly suitable for the delicate skin tone of a tiny baby, I think. Besides, me and the little man aren't too particular about the boyishness of blanket colours and such. I think all colours go well for both boys and girls. He just sleeps contentedly under the pink stripes.

Keväthuivin seuraksi tein synnytystä edeltävässä ompeluvimmassani kevyen vauvanpeiton samoista kankaista. Kun itse olin vauva, oli äidilläni tapana ommella meille yhteensopivat asut. Hän käytti molempien vaatteisiin samaa kangasta ja usein mallikin oli sama äidillä ja tyttärellä. Vanhoissa valokuvissa näytämme minusta mainion hauskoilta ja söpöiltä yhdessä! Ajattelin, että jotain samantapaista haluaisin tehdä pikkuiselle ja itselleni, ja huivi-viltti -yhdistelmä tuntui sopivan helpolta ja nopealta ommella.

Peite näyttää ehkä vähän tyttömäiseltä, mutta lempeät vaaleanpunaiset ja ruskeat miellyttävät minua kovasti. Pienen vauvan ihon herkkiin sävyihinkin ne hienosti sopivat. Sitäpaitsi minä ja pikkumies emme ole turhan tarkkoja vilttivärien ja muun sellaisen poikamaisuudesta. Minusta kaikki värit sopivat pojille ja tytöille yhtälailla. Hän taas nukkuu ylen tyytyväisenä vaaleanpunaisten raitojen alla.

the state of things - asiain tila

I'm beginning to think my birdies will never get beyond this state. Their poor flat body pieces still lie on my sewing table like they've done for the past two months. There's no return to the happy hours of undisturbed sewing, I guess - I'll just have to start thinking what can be done in minutes, not in hours. One finished seam (instead of the whole flock of birdies I'd like to finish) will be my first goal. Wish me luck.

Alkaa jo näyttää siltä, etteivät lintuset ikinä tule tämän valmiimmaksi. Ne raukat makaavat ompelupöydällä palasina, yhtä litteinä kuin pari kuukautta sitten. Ei kai ole paluuta onnellisiin tuntikausien ompelumaratoneihin, joihin olen tottunut - pitää vaan ryhtyä ajattelemaan mitä voisi saada valmiiksi minuuteissa eikä tunneissa. Yksi valmis sauma olkoon ensitavoitteeni sen sijaan, että haaveilisin koko parven ompelusta kerralla valmiiksi. Pitäkäähän peukkuja.

thank you - kiitos

I greet you, dear readers, with these plump and serious looking birds I made for Easter last year. At that time we lived in a village, in a small flat (where these pictures were taken), just the two of us and the cat. I couldn't have imagined how much our lives would change in one year! The move to a new town and to a much larger house, the birth of baby O. and starting this blog have all been such exciting new things for me to adjust to.

I'm surprised how meaningful Little Thimble and "meeting" people here have become to me. The beautiful and kind congratulations, poems and well-wishes so many of you took time to write me after baby O. was born have truly touched me. I've read them many times and felt encouraged by them when sleep deprivation seemed too much to handle. "Real life" friends and relatives have certainly delighted me with visits, kind messages and cards, but so have you through your comments at this blog. Thank you.

Tervehdin teitä armaat lukijat näillä pulleilla ja vakavan näköisillä linnuilla, jotka väsäsin pääsiäiskoristeiksi viime vuonna. Niin, siihen aikaan asuimme pienessä kylässä, pikkuruisessa rivitalokaksiossa (jossa otin nämä kuvat), vain me kaksi ja kissa. Enpä olisi voinut tuolloin kuvitella miten valtavasti elämämme muuttuisi vuoden aikana! Muutto isompaan kaupunkiin, suurempaan taloon, pikku O:n syntymä ja blogin perustaminen ovat kaikki olleet jännittäviä muutoksia ja sopeutumisen paikkoja.

Olen itsekin yllättynyt siitä, miten merkitykselliseksi Pikku Sormustin ja ihmisten "tapaaminen" täällä ovat muodostuneet. Minua ovat kovasti koskettaneet kaikki ne kauniit ja ystävälliset onnittelut, runot ja hyvän olon toivotukset, joita niin monet teistä minulle kirjoittivat pikku O:n syntymän jälkeen. Univajeen ollessa pahimmillaan olen monesti rohkaissut itseäni niillä. Tietysti ystävät ja sukulaiset tosielämässä ovat ilahduttaneet meitä vierailuilla, viesteillä ja korteilla, mutta niin olette tekin tämän blogin kautta. Kiitos.

easter treats - pääsiäisherkkuja

My preparations for Easter were very modest this year. We travelled to my inlaws where the wee man was baptized and a little, cozy family celebration was held.

I did arrange some simple, yellow Easter loveliness to get myself into springly mood ( we still have snow here!). A handful of chocolate eggs in a thrifted french bowl for café au lait and a vintage apron in the prettiest golden shade of yellow lifted my spirits considerably. The vintage fun was completed with a pretty book from the fifties. I wish I could go on spring Holiday in Washington like the children in Frances Carpenter's book! Maybe I wouldn't like to see quite so many official buildings as they do in this exceedinly edifying piece of literature, though.

Tänä vuonna pääsiäiskoristeluni jäivät kovin vähiin. Matkasimme appivanhempieni luo, sillä pikkumiehen kastejuhlaa vietettiin heidän kotonaan. Pienimuotoinen, mutta mukava ja kotoisa juhla se olikin!

Jonkinlaista yksinkertaista ja tietysti keltaista pääsiäisihanuutta piti minun kuitenkin itselleni järjestellä, ihan vain saavuttaakseni kevätmieltä. Täällä kun on yhä lumi maassa! Kourallinen suklaamunia kirpputorilta löytyneessä maitokahvikulhossa sekä kullankellertävä vanha esiliina nostivat jo mielialaa huomattavasti. Vintage-huvitus täydentyi lukemalla sievää viiskymmentäluvun lastenkirjaa. Pääsisinpä minäkin keväiselle lomalle Washingtoniin kuten lapset tässä Frances Carpenterin erinomaisen opettavaisessa teoksessa Holiday in Washington.  No, en kyllä välttämättä haluaisi tutustua ihan yhtä moneen hallintorakennukseen kuin he.  

onni - happiness

Minulla on pieni vauva,

ruusuvarvas, untuvapää.

Se nukkuu kehdossa, nukkuu hiljaa,

ja itkee ääneen, kun nälättää.

Pieni vauva pulmunen,

sinua hellin hoivailen.

Pieni vauva pulmunen,

sinua hellin hoivailen.

- Kaarina Helakisa -

Ruusuvarpainen poikanen syntyi Runebergin päivänä. Nyt ihaillaan lapsen suloisuutta, tyynnytellään itkuja, opetellaan yhteiselämää ja nukutaan aina kun voidaan. Sormustimen ääreen palailen kunhan joudan.

Karitsaisen ohje löytyy Turkey Feathersilta!

Our lovely baby boy was born last week, on Finnish poet J.L. Runeberg's Day. Now there's time for very little else than admiring his sweetness, calming his cries, learning to live together and trying to sleep whenever possible. I'll be back at Little Thimble in due time.

The little lambkin was made from a tutorial by Turkey Feathers.