Little Thimble

peace and pace - rauhaa ja vauhtia

2011-01-20T21:10:00.000+02:00

What a quiet life it is outside. Every sound is muffled by snow, every colour muted by it. Inside the house there's pace and plenty of yatter. Some careful pondering, too.

And a lovely pile of new clothes for a certain dear little boy.

***

Miten hiljaista ulkona! Lumi kietoo äänet ja vaimentaa värit. Sisällä talossa on vauhtia ja puheen pulinaa. Hiukan huolekasta pohdintaakin toisinaan.

Ja ihanainen pino uusia paitoja eräälle rakkaalle pienelle.

before Christmas and after it - ennen ja jälkeen joulun

2011-01-09T22:54:00.002+02:00

backyard blue - takapihan sininen

2010-12-13T17:50:00.001+02:00

We've been ill almost all autumn, four times already. Just colds, varying from annoying little sniffles to really nasty companions. A week ago, the day these photos were taken, started the latest one. Better now. Sniff.

Meillä on sairasteltu pitkin syksyä, neljästi jo. Flunssia vaan, ärsyttävistä pikku nuhista oikein tympeisiin oireyhdistelmiin. Reilu viikko sitten alkoi viimeisin tauti, juuri kun pitkästä aikaa uskaltauduimme ulos ja nämä kuvatkin napattiin. Onneksi jo helpottaa. Sniff vaan.

after the quiet - hiljaisuuden jälkeen

2010-11-10T21:38:00.002+02:00

I'm fine!

not in the mood for writing - en ole kirjoitustuulella

2010-04-19T22:37:00.000+03:00

palm sunday - palmusunnuntai

2010-03-28T23:31:00.002+03:00

milk in my mailbox - milk postilaatikossa

2010-03-05T23:27:00.006+02:00

We've been leafing through Milk Déco, the recent interior decoration issue of Milk -magazine, with O. At first glance it seems to be quite an inspiring and diverse collection of homes, must get a better look at it soon. That grey and silver cover with all the bright coloured spots makes me happy and longing for simple, monochromatic, cool spaces.

All the snow came heavily down from the southern side of our roof, a sure sign of spring.

***

Milk Déco kolahti postilaatikkoon, ja sitä on lapsen kanssa nyt selailtu oikein päin ja ympäri ämpäri (uusi sanapari O:lle). Ensi vilkaisun perusteella lehti näyttää olevan varsin kiinnostava kokoelma hyvinkin erilaisia koteja eri puolilta maailmaa. Täytyy perehtyä opukseen paremmin pikapuoliin. Harmaahopeinen kansi kirkkaine väriläikkineen ihastuttaa juuri nyt. Janoan yksinkertaista, yksiväristä ja viileää tilaa. Meillä on liikaa tavaraa ja ihan liikaa beigevihreää tapettia.

Lumet raahautuivat raskaasti alas katon eteläpuolelta. Varma kevään merkki.

angry days - kiukkupäiviä

2010-03-03T01:14:00.005+02:00

The little boy gets angry all the time nowadays, or so it seems. No food is edible for him, he doesn't want to sit in the shopping cart at the supermarket, coming in from the yard doesn't suit him at all. And prohibitions, they are just intolerable. His favourite word: no. No, no, no!

Oh well. Where and whom does he get it from, I wonder...?

***

Lapsi tuntuu kiukkuavan ihan kaikesta nykyään. Ei kelpaa ruoka, ostoskärryssä ei voi istua eikä pihalta lähteä sisälle. Ja kieltoja, niitä varsinkaan ei voi sietää, ei. Ei, ei, ei!

Hohhoijaa. Nyt on tässä perheessä hermot tiukoilla itse kullakin.

sunday moods and swimwear

2010-02-28T21:30:00.015+02:00

I'm feeling quiet now, but alright. Grateful, actually. For this home, for my little family, for tiny beauties of this life. Happy Sunday thoughts on my mind.

P.S. I've ordered myself something special from here: swimwear! I realized after giving birth to O. that my bikini days were over. I'm going to be a tankini girl from now on, hehee! Me, pale me, who never tans...

three crowns - kolme kruunua

2010-02-16T23:57:00.018+02:00

My treasures this morning: the sweetest sunshine and some happy finds from a store I never thought would interest me - the Swedish army's remnant store. Ha, they do sell also other things than armoured cars! I bought linen towels and pillow cases, thin wire in little wooden bobbins and pretty glasses for three crowns each. Two industrial lamps, a wooden trunk and some wooden boxes also came home with us. That store could become a real favourite for me, I think. They have such simple, good quality, durable stuff and very reasonably priced! I'm still coveting more of those large linen towels, the fabric is so beautiful and could be made to a fine loose cover for our sofa. Or almost anything else, for that matter.

***

Aamun aarteet: suloisin auringonpaiste ja joukko onnekkaita löytöjä puodista, jonka en koskaan olisi uskonut minua kiinnostavan - Ruotsin armeijan ylijäämäkaupasta. Ei ne myykään pelkkiä panssariautoja, ei! Pellavapyyhkeitä ja tyynyliinoja ostin, ja pikkuisia rautalankarullia. Niin ja sieviä laseja kolmella kruunulla kappale. Kaksi teollisuuslamppua, puuarkku ja muutama -laatikkokin raahattiin mukaan. Kaupasta voi tulla oikein suosikkini, luulen. Yksinkertaista, kunnollista ja kestävän oloista tavaraa oikein kohtuulliseen hintaan! Nyt vielä ahnehdin, josko hakisi lisää noita suuria pellavapyyhkeitä, vai lakanoitako lienevät. Kangas on oikein kaunista sidokseltaan, ja niistä saisi ommeltua uuden irtopäällisen sohvaan. Tai vaikka mitä vaan muutakin, jos niikseen tulee.

sun behind my back - aurinko selän takana

2010-02-13T23:48:00.001+02:00

Saturday. Adventuring in the local antique shop, all three of us together ("oh, watch him -- don't touch that -- that's too fragile to hold, dear"). Carrying a table upstairs from cellar and - after seeing it really doesn't fit anywhere - back again. Lounging about on the sofa with the sun all warm behind my back. Very good.

A lazy Saturday thought: the livingroom will be hot in summer.

***

Lauantai. Miehellä poikkeuksellisesti vapaata, seikkailemista läheisessä antiikkipuodissa koko perhe yhdessä ("vahdi poikaa --- älähän koske siihen -- tuo on turhan heppoinen sinun käsiisi, kulta"). Pöydän kantamista kellarista yläkertaan ja takaisin - ei se vaan sovi mihinkään, ei. Köllöttelyä sohvalla, aurinko lämpöisenä selän takana. Niin hyvä.

Laiska lauantaiajatus: olohuone tulee olemaan kesällä kuuma.

opening the 4th folder - neljäs kansio auki

2010-02-13T21:52:00.002+02:00

Pretty Gingham tagged me to show the 4th photo in my 4th photo folder. I've done this before, and I had the same problem then: my 4th folder is titled self-portraits but I'm still not sure if I want to show my face here in the web... So, here's a black and white version of one the photos in that folder (not done now but a couple of years ago for some work related thing). And yes, it was a bad hair day.

***

Pretty Gingham haastoi näyttämään neljännen kuvan neljännestä kuvakansiostani. Olen tehnyt tämän jutun aikaisemminkin, ja ongelma oli silloin sama kuin nytkin: se neloskansio on omakuvakansioni, enkä vieläkään tiedä tahdonko näyttää naamaani täällä netissä.... Siispä tässä on mustavalkoversio yhdestä kansion kuvasta, tehty pari vuotta sitten johonkin työjuttuun liittyen. Ja juu-u, tukka on tosi pahasti.

Edit: Oops, I forgot to tag someone to do this! And I think I won't do it at all, not this time. Come on and participate, anyone who feels like it.

Edit: Hups, unohtuipa haastaa seuraavat osallistujat! Ja taitaa se jäädä tekemättäkin tällä kertaa. Osallistukoon ken tuntee kutsun :).

the birthday report - synttäriraportti

2010-02-12T21:22:00.007+02:00

Grandpa teached him to say two years and - unlike last year - my cake was a success. Praise be yours, oh marzipan!

This makes me happy right now.

***

Pappa opetti pojan sanomaan kaksi vuotta, ja - toisin kuin viime vuonna - kakku onnistui suorastaan loisteliaasti. Oi marsipaani, ole ylistetty!

Tämä on onneni juuri nyt.

busy thursday - torstaikiireet

2010-02-05T00:06:00.001+02:00

Washing a mountain of dishes - done

Music group - done

Reading aloud about trains, numerous times - done

Cooking dinner - done

Grocery shopping - done

Filling the birthday cake - done

All set for tomorrow when my little man will be two years old! Hooray!

***

Jättitiski - tehty

Muskari - käyty on

Junakirjan lukeminen ääneen, lukuisia kertoja - tehty

Päivällisruoka - tehty

Kauppareissu - tehty

Syntymäpäiväkakun täyttäminen - tehty

Kaikki valmiina huomista varten, jolloin pikkumieheni täyttää kaksi vuotta! Hurraa!

at the door - ovella

2010-02-04T00:05:00.002+02:00

living room colours - olohuoneen värit

2010-02-02T23:59:00.002+02:00

I'm feeling uneasy with the living room wallpapers - all that beige and green. With a dark brown floor the room seems quite murky even though a lot of sunny light comes in. These are just not my colours - I'd like something lighter and cooler, a shade of white or gray perhaps. But what kind of pattern? I've spent the last few late nights frantically browsing wallpaper manufacturers' sites and feel more at lost now than when I first started. Should it be fifties-style or something classic? Florals, stripes, polkadots?

Well, large scaled, bold coloured patterns are not for me, that much I know. The room is small and I like to keep lots of objects and things in sight on shelves and tabletops and many pictures hanging on the walls. That would make too much detail for one little space, I think. Not to mention the quiet and practical nature of this gentle house - suffocated it would be, if a mass of boisterous pattern would take over these rooms!

It's either some small-scaled wallpaper or simply painted walls I'm planning, then. There are two layers of wallpaper on the walls and under them a (card)board. If we manage to get the paper layers off nicely, I think I'd prefer painting the board. If not, then I must just take a deep breath and dive into the abysmal sea of wallpaper samples.

***

Olen aivan tuskastunut olohuoneen tapettiin - kaikki tuo beige ja vihreä, huh. Tummanruskean lattian kanssa yhdistelmä on varsin synkeä vaikka huone muuten on valoisa ja aurinkoinen. Nämä vain eivät lainkaan ole minun värejäni! Jotain vaaleampaa tahtoisin, ja viileämpääkin. Valkoisen tai kenties harmaan sävyjä. Mutta entäpäs kuosi? Myöhäisillat olen viime aikoina viettänyt vimmatusti tapettivalmistajien sivuja selaillen ja nyt taidan olla enemmän hukassa kuin aloittaessani. Pitäisikö valita viisikymmentälukua vai jotain klassista? Kukkakuosia, raitaa, pilkkuja?

No, ainakaan muhkeat kuviot ja roisit väriyhdistelmät eivät ole minua varten, sen verran tiedän. Huone on pieni ja minusta on mukava pitää paljon esineitä ja asioita näkösällä hyllyissä ja tasoilla. Tauluja ja kuviakin tahdon seinille. Liian paljon tulisi tapahtumaa ja detaljia pieneen tilaan jos tapetti on kovin näyttävä. Sitä paitsi lempeän talon hiljainen ja käytännöllinen luonteenlaatu tukahtuisi taatusti jos hillitön kuosimassa valtaisi huoneet!

Jokin pienikuvioinen tapetti tai sitten yksinkertaisesti seinien maalaus on siis suunnitelmissani. Seinässä on kaksi kerrosta tapettia ja niiden alla ilmeisesti pinkopahvi. Jos tapettikerrosten irrottaminen onnistuu siististi, maalaaminen taitaa olla mieluisin vaihtoehto. Muussa tapauksessa täytynee vain hengittää syvään ja sukeltaa tapettinäytteiden pohjattomiin syvyyksiin.

light! - valoa!

2010-01-28T23:31:00.007+02:00

On my mind: first thougths of spring. Outside: - 20℃.

Mielessä ensimmäinen ajatus keväästä. Ulkona -20℃.

last weeks, in short - viime viikot, lyhyesti

2010-01-27T00:25:00.008+02:00

I've

● had a winter vacation at grandparents'

● seen her! Good!

● listened to him talking about his works. Also good!

● got too, too tired

● tried to make changes to a certain little boy's sleeping patterns

● left the unpacked boxes be

● faced some disturbing drain problems. Grrr.

***

Olen

● talvilomaillut isovanhempien tykönä

● tavannut hänet! Niin hyvä!

● kuunnellut hänen kertovan teoksistaan. Hyvä myös!

● väsynyt ihan liikaa

● yrittänyt muuttaa erään tietyn pikkupojan unitottumuksia

● antanut purkamattomien laatikoiden olla vaan

● kohdannut kerrassaan häiritseviä viemäriongelmia. Grrrr.

getting to know you, gentle house - lempeään taloon tutustumassa

2010-01-06T23:31:00.004+02:00

I call our new home the gentle house, according to its previous owner.

Rather than us, this house somehow still seems to belong to him, an old man who built it and lived in it for nearly fifty years. His wallpapers, his colours on the walls. His tools in the cellar, his lamps lighting our evenings. He must have known every nook and cranny and the character of the house that we're just beginning to learn. Very precise and careful he was, we've heard, and that is also evident everywhere here. The kitchen has its original cabinets and the doors and windows are all original, too - and well cared for. The family left quite a lot of his belongings for us: furniture, those lamps and tools, even some china. Some of it will go but we'll keep what we like and can use. I like having him present here a little through those objects, reminding me of the life this house has had before us.

I'm trying to get to know the house now and that will take time, surely. But there's no hurry. Our things will find their places here little by little. Not every thing we have will suit this house, though. And I have a feeling my interior likings may be slightly changed by this place. We'll both have to adapt to one another, me and this gentle house.

***

Puhuttelen uutta kotia lempeäksi taloksi, entisen omistajansa mukaan.

Enemmän kuin meille, talo tuntuukin vielä kuuluvan hänelle. Vanhalle herralle, joka talon rakensi ja eli sitten täällä melkein viisikymmentä vuotta. Hänen tapettinsa, hänen värinsä seinillä. Työkalunsa kellarissa, lamppunsa iltojamme valaisemassa. Hänen on täytynyt tuntea talo läpikotaisin, koko luontoineen, oikkuineen kaikkineen. Me vasta opettelemme. Hyvin tarkaksi ja huolelliseksi häntä on kuvailtu, ja näkyyhän se toki tässä talossakin. Keittiössä on alkuperäiset kaapit, ovet ja ikkunat kaikki ovat alkuperäisiä myös, ja hyvin on niistä huolehdittu. Sukulaiset jättivät taloon melkoisesti miehen tavaroita: huonekaluja, niitä lamppuja ja työkaluja, astioitakin. Paljosta luovutaan, mutta meille mieluisat ja käyttökelpoiset säilytämme. Hyvä tunne noista esineistä tulee, ne muistuttavat talon rakentajasta ja sen elämästä ennen meitä.

Nyt yritän tutustua taloon, ja se vie aikaa. Mutta kiirettä ei ole. Pikkuhiljaa tavarat löytävät paikkansa. Tähän taloon tosin ei sovi ja asetu kaikki entisenlainen, siltä minusta nyt tuntuu. Aavistelen, että sisustusmieltymykseni tulevat täällä hienoisesti muuttumaan. Meidän täytyy molempien sopeutua toisiimme, minun ja lempeän talon.

it's beginning to feel like home here

2010-01-03T23:25:00.001+02:00

huivit myynnissä!

2009-12-11T23:41:00.008+02:00

Tässä ne huivit nyt ovat, kaikessa hehkeydessään! Soma ja ihanan pehmoinen asuste taaperolle ja leikki-ikäiselle, ja huivin pituus riittää isommallekin lapselle. Huivi on tarkoitettu kiedottavaksi kaulan ympäri vain yhden kerran, sillä se on kaksinkertaista fleeceä ja varsin muhkea.

TIETOA HUIVEISTA
Värejä on neljä: harmaa, oranssi, turkoosi ja vaalea violetti. Huivin mitat ovat 17 x 122 cm (pituus ilman pompuloita/tupsuja, joiden halkaisija on n. 3 cm). Materiaali on polyesterfleece, pompulat ovat väristä riippuen joko 100 % villaa tai villa-polyamidia. Pesuohje: Hienopesu 30℃:ssa.

Huivin hinta on 13 € + postikulut. Tilaaminen onnistuu laittamalla minulle viestiä, yhteystiedot löytyvät tuolta blogin ylänurkasta.

HUOMIOTA HUOMIOTA HOO!
Lähikuvissa muiden huivien värit toistuvat oikeina, mutta turkoosi näyttää jostain syystä aavistuksen kirkkaammalta kuin todellisuudessa. Lisää kuvia harmaasta ja oranssista huivista lapsen päällä näkyy edellisissä postauksissa.

***

Here are the scarves, in all their glory! I decided to offer them for sale mainly for my Finnish readers, but if you're interested in getting one, please just contact me. You'll find my e-mail address there in the upper corner of the blog.

arrangements - järjestelyjä

2009-12-10T01:03:00.006+02:00

It's still this peaceful in my sewing room but downstairs - oh, there's a complete chaos of cardboard boxes, toys and laundry. We're moving! Next Tuesday! To our very first own home!

It's a 1950's wooden house, not very large but well-kept with all the original features and cozy, nicely proportioned rooms. And it has a pretty verandah, with unusually large windows. The location is good for us, shops and workplaces all nearby. Renovation will be needed, but there's no hurry (except I'd love to paint the walls asap). So, I'll be a busy bee for the next few weeks with arranging things, packing and unpacking and hopefully preparing a little for Christmas, too. Will be posting if time and Internet connections allow.

Have a happy, joyous December all of you friends!

***

Näin rauhalliselta näyttää vielä ompeluhuoneessa, mutta alakerrassa on täysi pahvilaatikkojen, lelujen ja pyykkivuorten kaaos. Me muutamme! Ensimmäiseen ihan omaan kotiin! Ensi tiistaina!

Uusi koti on rintamamiestalo 1950-luvulta, ei vallan suuri mutta hyvin pidetty. Alkuperäinen tyyli ja yksityiskohdat ovat säilyneet hienosti, huoneissa on hyvät mittasuhteet ja tunnelma on minusta oikein kodikas. Lasikuistikin on, vieläpä hiukan erikoisempi suurine ikkunoineen. Sijainti on meille oivallinen, kaupat ja miehen työpaikka ovat lähellä. Remonttia tarvitaan, mutta kiirettä ei ole (paitsi seiniä haluttaisi maalata ihan hetimiten). Seuraavat viikot menevät nyt sitten kiireen kourissa, järjestellessä asioita, pakatessa, purkaessa ja toivottavasti vähän jouluakin laitellessa. Postaan mikäli aika ja talon nettiyhteydet sen sallivat.

Onnellista ja riemukasta joulukuuta teille, ystävät!

the orange boy - appelsiinipoika

2009-12-06T00:40:00.008+02:00

Neither orange nor oranges have ever been my favourite things, but suddenly the colour seemed just right for the little blonde boy. The cap came first, then I sewed the fleece scarf to go with it. And added pom poms! I'm glad I did, for the past damp and grey weeks surely have been brightened by this vivid combo.

I must confess I went a bit, erm... overboard in the fabric shop. All those fleeces, in all those shades! Wouldn't O. need a scarf also in grey and turquoise? And could I possibly make something of the pale violet one? So I ended up buying fleece. A lot of it. To my defence I can say they are (almost) all sewn now. They turned into puffy, soft scarves with woolly pom poms. There's no way O. could use all of them ( I did come to my senses about that), so I'm going to compose a separate post with pictures, in case anyone of you readers is interested in getting one. A scarf could be a nice Christmas present for a child!

(Pictures from Monday morning, when there wasn't any snow yet...)

Oranssi sen enempää kuin appelsiinitkaan eivät tavallisesti kuulu lempiasioihini, mutta noin vain äkillisesti väri alkoi näyttää hyvältä pikku blondillani. Ensin löytyi kypärämyssy kaupasta, sitten ompelin kaveriksi muhkean fleecehuivin. Villavat tupsutkin laitoin! Hyvä että tuli tehtyä, sillä viime viikkojen harmaus ja märkyys vähän kirkastuivat reipasta appelsiinipoikaa katsellessa.

Tunnustettava on, että kangaskauppareissu meni vähän, hmm... överiksi. Niin paljon fleeceä, niin monissa sävyissä! Eikö poika tarvitsisi myös harmaan huivin - ja turkoosin? Jospa vaalean lilastakin saisi jotain ihanaa? Niin sitten päädyin ostamaan sitä fleeceä, paljon. Puolustuksekseni voin sanoa, että (melkein) kaikki kankaat on nyt ommeltu. Niistä tuli pehmeän pulleita huiveja, villatupsuineen kaikkineen. Mitenkään ei O. voi niitä kaikkia käyttää (ha, tässä asiassa tulin järkiini), joten kokoan huiveista oman postauksen kuvineen - kenties joku teistä lukijoista tahtoo hankkia yhden. Huivi voisi olla mukava joululahja lapselle!

(Kuvat maanantaiaamulta, jolloin ei vielä ollut lunta...)

last minute cards - viime tingan kortit

2009-12-05T01:16:00.003+02:00

Better late than never. This morning I finally got some photos taken for Christmas cards and even managed to order batch of them, yippee! They should arrive in time for (cheaper) Christmas mail. I've never sent photo cards for Christmas. Before O. was born I used to receive those child in the snow -themed cards with a little smile, but now I'm convinced our whole circle of acquintance would love nothing better than seeing our red cheeked toddler playing in the snow. I'm telling this as a pre-warning for friends and relatives.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tänään viimein sain otettua kuvat joulukortteja varten ja tein vielä tilauksenkin, jihuu! Niiden pitäisi nyt saapua ajoissa joulupostiin laitettaviksi. En ole ennen lähettänyt valokuvakortteja jouluksi. Ennen lapsen syntymää suhtauduin noihin lapsi lumessa -aiheisiin joulukortteihin hiukan hymähdellen, mutta nyt olen vakuuttunut siitä, että koko tuttavapiirimme tahtoo nähdä meidän taaperon touhuavan posket punoittaen talvi-ilmassa. Tämä näin ennakkovaroituksena ystäville ja sukulaisille.

monday morning, in the backyard

2009-11-30T23:13:00.001+02:00

Frost, thank you for coming!

softly comes the night - illan varjo hiipii

2009-11-26T23:24:00.003+02:00

Earlier every day comes the dark. I'm feeling slow and quiet and not very christmas-sy. But good. And I started my annual listening of this and bought two hyacinths yesterday.

Pimeä saapuu päivä päivältä aikaisemmin. Olotila on vähän hidas ja hiljainen eikä järin jouluisa. Mutta hyvällä mielellä olen. Joka vuosi kuuntelen tätä, aloitin eilen. Ja ostin kaksi hyasinttia.

grey blurry day

2009-11-15T21:23:00.005+02:00

Despite November grey I'm feeling good, delighted and even enthusiastic. I've been sewing a bit and making woolly pom poms. And there's something happy about to happen in the near future! Ha, November, you won't get the better of me this year!

vastauksia

2009-11-14T23:00:00.000+02:00

Essuntaskulta sain liudan kysymyksiä - kiitos vain haasteesta!

HARRASTAN Minulla on yksi "oikea" harrastus, sellainen, että mennään oikein varta vasten jotain tekemään. Se on muskari - lapsen kanssa yhteinen touhu siis. Ja se on niin mukavaa, siellä saa laulaa porukassa! Muuten tekemiset ovat kovasti kotikeskeisiä: ompelen, piirtelen välillä, laulan itsekseni (nyt kun en ole kuorossa), valokuvaan, luen, haaveilen. Ja tätä blogia teen, onhan tämäkin jonkinmoinen harraste.

HAASTAVINTA ELÄMÄSSÄNI Oma keskeneräisyys ihmissuhteissa.

RAKASTAN Pientä perhettäni. Ystäviäni. Ja sitten on niitä kevyemmän luokan rakkauksia: kankaat, vanhat kaapit, tee, ohut lumihuntu pihanurmella, aamun valo. Arjen kauneus.

EN VOISI ELÄÄ ILMAN No rakkautta. Uskoa.

HAAVEILEN Hmmm...ainakin rohkeudesta ja sinnikkyydestä toteuttaa haaveitani! Eniten ehkä työstä kuvitusten tai käsillä tekemisen parissa. Kuoroharrastukseni jatkamisesta. Matkoista Kööpenhaminaan ja Pietariin. Uusista vaatteista. Entisten vaatteiden viemisestä kirpputorille. Pitkämielisestä ja aikaansaavasta luonteesta.

PELKÄÄN korkeita paikkoja. Autoilua talvikelillä.

ELÄMÄSSÄNI ON PYSYVÄÄ epäröinti, puntarointi, haaveilu.

NAAPURINI EIVÄT TIEDÄ paljon mitään minusta. Olen sellainen hitaasti lämpenevä ihmisiin tutustuja, haluan pitää vähän etäisyyttä. Miellän tämän taipumukseni pohjoispohjalaisen luonteen ilmentymäksi. Kohteliaita ollaan puolin ja toisin, mutta ei kyläillä. Ihan hyvä näin.

VAATEKAAPISSANI on talvella tosi kylmä, sillä se on yläkerran vinttikomerossa.

EN OLE KOSKAAN polttanut tupakkaa. Yksi maistiaissauhu riitti.

ENITEN ARVOSTAN ihmisiä, joilla on tyytyväinen ja rauhallinen asenne elämäänsä. Enkä nyt tarkoita mitään päämäärätöntä möllötystä, vaan jonkinlaista sisäistä tasapainoa. Että vaikka pyrkii eteenpäin ja tekee asioita, on samalla levollisesti kotonaan omassa elämässään. Kestää epätäydellisyyttä itsessään ja ympärillään. Sellaisten ihmisten lähellä on hyvä olla.

HALUAISIN TAVATA ympäri Suomea asuvia ystäviäni useammin. Ja täällä nykyisessä kotikaupungissani tapaisin mielelläni jonkun, josta tulisi uusi ystävä. Asiaa vaikeuttaa tuo yllä mainittu pohjoispohjalainen meininki :).

Laitan haasteen eteenpäin kiehtovan herkälle blogille, jota olen vasta vähän aikaa seuraillut ja jonka kirjoittajasta kuulisin mielelläni lisää: Viluisen pesä.

curtains and flu - verhoja ja flunssaa

2009-11-08T23:00:00.011+02:00

A trip to grandparents' and a flu were all that was needed to break my nice blogging rhytm. But I've got something to show you: new curtains for our bookcase! This project has been on my to do -list for ages and it feels so fine to have it done at last. I'm patting myself on the shoulder here, pat pat.

I crammed a good amount of ugly books behind the curtains, leaving only the prettier ones on the upper shelves. It looks still a bit crowded there, I guess we've just accumulated too many books in this household. Nevertheless, this new order makes the living room feel more peaceful. The curtains also hide an embarrassingly clumsy old cd-player and my boy's books and part of his toys. Very convenient. I'm all curtain-happy!

P.S. We have snow now!

***

Mummolareissu ja flunssa suistivat hyvän bloggausrytmini ihan raiteiltaan. Vaan nyt on jotain näytettävää: uudet kirjahyllyn verhot! Tämä projekti on ollut työlistalla jo iäisyydet ja tuntuupa mainiolta saada se viimein tehtyä. Taputtelen täällä olalle itseäni, tapu tapu.

Ahdoin melkoisen määrän rumia kirjoja verhojen taakse, vain sievemmät jäivät esiin ylähyllyille. Vähän ruuhkaiselta hyllyssä silti yhä näyttää. Meille on kai kertynyt liikaa kirjoja. Uusi järjestys on kuitenkin hyvä, koko olohuone vaikuttaa nyt rauhallisemmalta. Verhojen taakse kätkeytyy myös nolostuttavan kömpelö cd-soitin -vanhus sekä pojan kirjat ja osa leluistakin. Oikein kätevää. Olen verho-onnellinen!

P.S. Meillä on luntakin!

october things - lokakuun asioita

2009-10-23T00:12:00.002+03:00

An hour of raking everyday has been my goal for this week, despite the October weather that is apropriately cold and wet - a true lokakuu! (It's October in Finnish, and it means "the month of mud"). Wonderful pink evening skies console me, though.

And then, I re-found an old, funny polterabend gift that was given to me by my dear friends before I got married: a tiny portable domino game, made in Spain. It was a good polterabend party, not at all embarrassing. We were all at the Hietalahti flea market and my friends gave me a lovely assignment. I had to find all sort of things for the forthcoming marriage from the flea. So much fun! The domino game was one of those things, I chose it to amuse us on our honeymoon if I recall it right. Well, we didn't need it and I've never played domino. Still, it's a pretty object that evokes associations of far away countries, travels, romance. I like to picture a long, old fashioned voyage through Europe, by train - an old fashioned one, naturally - and me, looking somewhat old fashioned and romantic, playing my Spanish domino. Silly October thoughts, these imaginations.

***

Tällä viikolla tavoitteena tunti haravointia joka päivä, säästä huolimatta. Kylmää ja märkää on, lokakuu on oikein nimensä mukainen. Kurakuu, kurakuu. Mahtavat punertavat taivaat lohduttavat kyllä melkoisesti.

Sitten löysin uudelleen vanhan, hassun polttarilahjan. Rakkaat ystävät sen antoivat, pikkuruisen matkadominopelin. Espanjalaisen. Minulla oli hyvät polttarit, ei lainkaan nolostuttavat. Olimme joukolla Hietsun kirpputorilla ja sain ihanan tehtävän: piti etsiä kaikenlaisia esineitä ja asioita tulevaa avioliittoa varten. Dominopelin valitsin muistaakseni häämatkan viihdykkeeksi. No eihän sitä tarvittu, enkä ole koskaan edes tullut pelanneeksi dominoa. Silti peli on soma esine, joka herättää kiehtovia mielleyhtymiä kaukaisista maista ja matkoista, ja romanttisia ajatuksia myös. Mielelläni kuvittelen vanhanaikaista pitkää matkaa halki Euroopan, vanhanaikaisella junalla tietenkin. Minä siellä sitten jokseenkin vanhanaikaisen ja romanttisen näköisenä istun ja pelaan espanjalaista dominoani. Hupsuja lokakuun ajatuksia, nämä kuvittelut.

light of gold

2009-10-14T22:01:00.002+03:00

patchwork and other views from my home - tilkkupeite ja muita näkymiä kodistani

2009-10-12T21:51:00.002+03:00

Matroskin wanted to see more than a glimpse of this patchwork, so here you are! I finished it for my baby when I was pregnant, but the fabrics were cut long before that. They are just left over pieces I started cutting into squares, hoping I could make something of them someday. Pillow cases, duvet covers, new fabric, everything I happened to have ended up to this quilt. Except that it isn't a quilt, I suppose - I just can't get myself to hand quilt it and I really can't do machine quilting decently (haven't got the right kind of foot, that's my excuse). Then, for binding, for that I once again used my favourite: brown and white checks.

The other views... Well, it's cold, sunny and still cranky around here.

***

Matroskin halusi nähdä paremmin tämän tilkkupeitteen - ole hyvä! Sain sen valmiiksi kun odotin poikaani, mutta kankaat leikkasin paljon aikaisemmin, tietämättä oikein sen kummemmin mihin ne päätyisivät. Ne ovat tilkkusia tekemistäni ompeluista ja onpas siellä tyynyliinaa ja pussilakanaakin joukossa. Peitteestä ei vaan taida millään tulla tikattua, sillä käsin tikkaamista en saa aikaiseksi, enkä koneella kykene säällisen näköiseen tulokseen (tekosyyni on oikeanlaisen paininjalan puuttuminen). Sitten tuo kanttaus, siinähän komeilee tietysti jälleen ikisuosikkini, ruskearuutuinen vinonauha.

Ja ne muut näkymät... No, täällä on kylmää, aurinkoista ja äreää, edelleen.

pahaa tuulta ja ylevyyttä - bad mood and sublimity

2009-10-11T00:40:00.003+03:00

Talossa alkaa olla kylmä. Ulkona vielä kylmempää, yritän haalia talvivaatteita lapselle mistä sattuu netistä ja kaupasta. Kaikki on joko kallista tai sitten kovin rumaa taikka väärää kokoa. Yhä haikailen ja harmittelen taloa, jonka tahdoimme ostaa ja menetimme. Pahantuulisuutta, mieliharmeja ja kärsimätöntä olotilaa monta päivää.

Oikeastaan kyllä aioin kertoa tuosta keittoskoolista, josta pidän paljon. Heinäkuisen Ruotsin retken tulosta se on, vähän koloinen mutta hyvä kuitenkin. Ylevä suorastaan, juhla-ainesta. Minäkin kaipaisin vähän juhlaa ja ylevyyttä, arki on nyt vähän liian korppimaista.

***

It's getting cold in our house, I'm having trouble finding pleasing winter clothes for my boy and longing for a house we wanted to buy but didn't manage to. I've been feeling annoyed, impatient and displeased for many a day now.

And then the soup bowl there, that was the thing I was supposed to write about. I found her on my trip to Sweden last summer. She has her faults but I love her nevertheless. Sublime she is, and makes me think of happy festivities and parties. I sure could use some festivity now that everyday life seems a bit too raven-like.

my likings today

2009-10-07T23:14:00.005+03:00

Greenish views. And these sweet, pretty and inspiring things.

drawing - piirtelyä

2009-10-07T22:16:00.000+03:00

My boy and I have been drawing a lot together lately. He has his own drawing block, wax crayons and thick wooden pencils. He draws lines, very fast and intensely and likes to choose a new colour frequently. He also wants me to draw for him things he's interested at the moment: candles, lamps and of course cars of all shapes and kinds. He loves cars, both real and toy cars. He even kisses them - not the real ones, fortunately.

We made a life size portrait of him some time ago. Just a long piece of paper and a crayon to trace his contours was needed. The little man lay on the floor so still I could not believe it, put his fingers apart when I told him to and was just generally being happy about the whole experience. The drawing now adorns our kitchen wall and we like to look at it together. And yes, I had to add some cars and tractors to picture, too.

***

Viime aikoina meillä on piirrelty melkoisesti. O:lla on oma piirustuslehtiö, vahaliidut ja muhkeat puuvärikynät. Viivoja hän piirtää, hyvin vauhdikkaasti ja keskittyneesti, vaihtaa väriä tiuhaan. Myöskin mieluista on nähdä minun piirtävän asioita, jotka juuri nyt kiinnostavat häntä: kynttilöitä, lamppuja ja tietysti kaiken maailman autoja. Autot, ne vasta ovat rakkaita, niin oikeat kuin lelukaaratkin! Niitä jopa pusutellaan - no ei onneksi sentään niitä oikeita.

Jokin aika sitten innostuimme kokovartalopotrettiin. Pitkä rullapaperin pala ja väriliitu vain tarvittiin, ja poika pötköttelemään paperin päälle. Pieni mies makasi siinä paikallaan aivan hiljaa, harotti sormensa erilleen kun pyysin ja näytti kaikin tavoin onnelliselta tapahtumasta. Nyt piirustus koristaa keittiön seinää ja sitä katsellaan useasti yhdessä. Ja kyllä vaan, tokihan siihenkin piti lisätä kulkupelejä, niitä autoja ja traktoreita.

a quiet sunday

2009-10-04T22:00:00.002+03:00

nearby

2009-10-03T14:16:00.004+03:00

end of september - syyskuun loppu

2009-10-02T12:18:00.001+03:00

Oh September, you were good! Windy walks by the river. Dreaming of travelling. Planning little sewing projects. Not starting any of them. Collecting poppy seeds. Hoping October would never come.

***

Oi syyskuu, olit hyvä! Tuulisia kävelyretkiä jokivarressa. Matkaunelmia. Pienten ompeluprojektien suunnittelua. Aloittamatta jättämistä. Unikon siementen keräilyä. Lokakuun lykkäämistä.

toast and flu - toast ja flunssaa

2009-10-01T13:53:00.000+03:00

The wee man has a flu and that means we're not getting a lot of sleep at night. My heavy head was lifted a little yesterday when I received the new Toast house & home catalogue. Not only is it full of beautiful things, colours and patterns but also wonderful milieus where the collection has been photographed. Just what I need right now, amidst a mountain of tissues. Velvet slippers and some escapism.

***

Pienellä on flunssa eikä meillä nyt oikein öisin nukuta. Raskas pääni kohosi hitusen verran eilen kun postilaatikosta löytyi Toastin sisustuskuvasto. Se on täynnään paitsi kaikkea kaunista tavaraa, värejä ja kuvioita myös aivan huimaavia kuvausmiljöitä. Siis justiinsa sitä mitä nyt tarvitsen, täällä nessuvuoren keskellä. Samettitohveleita ja vähän eskapismia.

the breakfast song - aamiaislaulu

2009-09-29T22:58:00.006+03:00

The song of today, sung with two fingers walking as a little man on the table. Must not forget to tap Morris the car while greeting him. A rough translation:

The little man walks

the little man walks.

The little man salutes Morris:

"Good afternoon, Morris Mini!"

Words and melody by me, the ever singing mom.

***

Päivän laulu. Laulettava niin, että kaksi sormea kävelee ukkelina pöydällä. Eikä passaa unohtaa taputtaa Morrista konepellille häntä tervehtiessä.

Ukkeli kävelee,

ukkeli kävelee.

Ukkeli tervehtii Morrista:

"Hyvää päivää Morris Mini!"

Sana ja sävel laulavaisen äidin omasta päästä.

gently - lempeästi

2009-09-27T23:26:00.000+03:00

the winner - voittaja

2009-09-27T23:05:00.000+03:00

Many, many thanks to all of you who participated to the give-away, leaving such kind comments! So very delighted I am by each and every one of them!

And here you have the winner: anne from finland. Hugs and congratulations, Anne! My eager little helper drew your name tag from the bowl (and then half a dozen other names, too), concentrating hard on his demanding task. So, anne from finland, please e-mail me your name and address and I'll send a package on your way!

***

Monet ja lukuisat kiitokset kaikille teille, jotka osallistuitte arvontaan ja jätitte niin ystävällisiä kommentteja! Jokaikinen niistä ilahduttaa minua kovasti!

Ja tässäpä voittajan nimi komeilee: anne from finland. Halaukset ja onnittelut sinulle, Anne! Innokas pikku apulaiseni veti nimilappusi maljasta ( ja sitten vielä puoli tusinaa muuta nimeä), lujasti keskittyen vaativaan tehtäväänsä. Anne from finland, laitathan minulle yhteystietosi niin postitan paketin sinulle!

a give-away! - arvonta!

2009-09-23T22:57:00.004+03:00

I'm feeling very pleased indeed to see over 70 000 visitors have peeked into my nook! A joyful thank you to all you lovelies! To celebrate it, I'll hold just a little and modest give-away. The prize will be four vintage pill boxes, from the 1950's I assume. Tiny they are, but very pretty! And I'll add something handmade to the package, too - just not yet quite sure what it'll be. If you'd like to participate, please write me a comment and the boxes may fly to you! You'll have time untill midnight this Saturday (the 26th September). (Edited to add: that's midnight, Eastern European Time)

***

Olen suuresti mielissäni kävijälaskurin lukemasta - 70 000 lukijaa on kurkistanut tähän nurkkaukseeni. Riemullinen kiitos teille, ihanat! Juhlistaakseni asiaa pidän pienet ja vaatimattomat arpajaiset. Onnen suosikki palkitaan ehtalla vintagella, neljällä 50-luvun pillerirasialla. Pikkuisia ne ovat, mutta hyvin somia! Ja lisäänpä pakettiin vielä jotain käsintehtyä - en vaan ihan varmasti vielä tiedä mitä. Jos tahdot mukaan, jätä vain kommentti ja rasiat saattavat lennähtää juuri sinun luoksesi! Aikaa on ensi lauantaihin (26.9.) keskiyöhön saakka.

järkevää elämää

2009-09-21T00:05:00.005+03:00

Viikonloppuna tavattiin tuttavia. Jälkeenpäin hämmentynyt olo, ja epämääräinen nolostus oman elämän tekemisestä liian monimutkaiseksi. Miten minäkin kaikkea turhanaikaista haaveilen, vanhoista taloista ja ompeluksista ja kuva-asioista. Olivat niin järkevää väkeä nuo toiset, aikaansaapaa ja tervehenkistä, terveellistä elämääkin viettävät järkevässä uudessa talossaan. Sokeri oli paakkuuntunut sirottimeen kun sitä niin harvoin käytetään. Mies hulautti sitten puolet kahviinsa, meillä tykätään makeasta. Lapsi kiipeili ylös alas penkillä, koski kaikkeen mihin suinkin pystyi, pudotteli suustaan kaiken maistamansa ruoan.

Jonkin aikaa kesti päästä taas omille raiteilleen vieraisilta tultua. Illalla jo haaveilin kaapin maalauksesta ja söin suklaata, tuota järjetöntä herkkua.

now they are two

2009-09-20T00:30:00.000+03:00

I found a twin sister for my tiny old vase today. What a pretty pair they make, standing there all plump and humble. A 20 cents well spent.

friday luxuries - perjantain ylellisyyksiä

2009-09-18T23:56:00.008+03:00

#1 I've never been very interested in the myriad of products available for washing, deep-cleaning, moisturizing, powdering, wrinkle-minimizing and general beautifying of us ladies. I do have my facial cleaners and creams, a couple of perfumes I almost never use and a little pouch of make-up thingies. Nothing very expensive, nothing that's not a basic necessity. But now I have one luxury, bought yesterday on a whim: rosebud salve. I love the scent, I love the tin package!

#2 A moment for reading a book.

#3 Not having a dishwasher, so I get to use and enjoy my lovely old plates.

***

#1 En ole ikinä oikein kovasti kiinnostunut kaikista pesu-, syväpuhdistus-, kosteutus-, puuterointi-, ryppyjen silotus- sun muista meidän naisten kaunistustuotteista. Onhan minulla ainetta naaman puhdistukseen ja rasvaukseen, on pari hajuvettä, joita ei juuri tule käytettyä sekä pieni pussillinen meikkaustavaraa. Ei mitään järin kallista taikka erikoisempaa. Vaan nytpäs on yksi ylellisyys, hetken oikusta ostettu: ruusunnuppusalva. Rakastan sen tuoksua, ja somaa peltipakkausta vallankin!

#2 Hetkinen omaa aikaa kirjan lukemiseen.

#3 Tiskikoneen puute - sen ansiosta tulen joka päivä käyttäneeksi vanhoja, viehkoja lautasia, joita ei koneessa voisi pestä.

some painting and a rose - vähän maalausta ja ruusu

2009-09-17T22:20:00.001+03:00

The painting has progressed a little, for which I'm quite happy about! Some crafting I've wanted to do got started, too: a village of cardboard houses for my son. Very simple and easy they will be. The first house is an oatmeal box, painted white and decorated with some green scrawls and smudges. It ended up being too delicate looking for brisk and cheery play, I think. I must make the rest of the houses more colourful and well, more house-like.

This was the last day of a rose that our coffee guest handed me a week ago. In a bouquet of flowers it was, actually, but I always like to take those apart. Bouquets, however beautiful they may be, just seem too formal and serious for our home full of worn objects. I prefer arranging the flowers myself, very unprofessionally and blithely. Because flowers, they sure are a blithe and lighthearted thing and not to be taken too seriously.

***

Maalaus edistyi taas hiukan, varsin onnellinen olen! Sain alulle myös erään haaveilemani askarteluasian: tahtoisin rakennella kylällisen pahvilaatikkotaloja pojalleni. Sellaisia hyvin yksinkertaisia ja helppoja vain. Ensimmäinen asumus on kaurahiutalelaatikko, valkoiseksi maalattu ja monenmoisin vihrein tuherruksin ja suorastaan tahroin koristettu. Liian herkkävireinen siitä tuli reipaaseen taloleikkiin, luulen. Täytyy tehdä muista mökeistä vähän värikkäämpiä ja no, talomaisempia.

Kahvivieraan viime viikolla minulle ojentama ruusu vietti viimeisen päivänsä tänään. Oikeastaan sain ihan kimpun, mutta palastelin sen osiin. Kimput ja asetelmat, vaikka kuinka kauniit, vaan ovat ihan liian muodollisia ja vakavia tänne meille, kaiken kuluneen keskelle. Mieluummin järjestelen kukat itse, hyvinkin epäammattimaisesti ja huolettomaan malliin. Kukat, nehän toki ovat huoleton ja hilpeä elämän alue, jota ei pidäkään ottaa liian vakavasti.

monday morning views

2009-09-14T23:25:00.002+03:00

listening to love songs - rakkauslauluja kuunnellessa

2009-09-13T23:12:00.003+03:00

Humming along all Sunday with Sofia Karlsson's Söder om kärleken.

Tämän sunnuntain olen laulellut Sofian kanssa.

little black things - pieniä mustia asioita

2009-09-10T23:23:00.006+03:00

I drew a little bird patch with a black textile marker for O's trousers, to cover an ugly stain. Not all stains are ugly, but this was. That made me see the black details in our living room. Lines and shadows of dark. And I'm having a black out - cannot remember the word for this kind of black paper cut outs like in the third photo. Hmm, is there a special word for them at all? This one is a flea market find and it's my treasure. The tiniest thing it is, the angel boy's height is only about 1,5 cm. What a craftmanship! The lady who sold the picture to me said it was made about a hundred years ago, by her relative, a Finnish artist. There's even a text behind the picture about it, so maybe it's true.

A little black feeling of not being good enough in anything is bothering me.

Piirsin mustalla kynällä pienen linnun, peittämään ruman tahran lapsen housuissa. Kaikki tahrat eivät ole rumia, mutta tämä oli. Sitten näin pieniä mustia asioita olohuoneessa, viivoja ja tummia varjoja. En muista kutsutaanko muuksi kuin varjokuvaksi tuollaista mustaa paperileikkelystä kuin kolmannen kuvan pieni taulu on. Ihan kuin sillä olisi joku erityinen nimi, mutta sana pakenee, ehkä sitä ei ole olemassakaan. Taulu on kirpputorilöydös muutaman vuoden takaa, oikea aarre. Pikkuruinen musta enkelipoika on vain puolitoistasenttinen - leikkaajan huikeaa kädentaitoa ei voi muuta kuin hämmästellä. Rouva, joka kuvan minulle möi kauppasi sukulaisensa kuolinpesän esineitä. Taulusta hän kertoi, että se olisi sukulaismiehen, suomalaisen taiteilijan leikkaama ja lähemmäs sata vuotta vanha. Kuvan takana on pieni kirjoituskin asiasta, kenties hän puhui totta.

Minua vaivaa pieni musta tunne siitä, etten missään ole ihan tarpeeksi hyvä.

ariadne in my mailbox - ariadne postilaatikossa

2009-09-06T21:49:00.009+03:00

I've had rather a fine September weekend, eating pears and leafing through my very own issues of Ariadne at Home and Ariadne at Home Kinderen. Yippee! I've long wanted to have a look at those magazines and yes, they are every bit as inspiring as I thought they'd be. This lovely surprise came from Maureen - and not only magazines but also a little bird and a beautiful card painted by her daughter. So very kind! I send you the warmest of thank yous and hugs!

P.S. This is what happened to the polka dot overalls!

***

Varsin hieno syyskuun viikonloppu lopuillaan, kera päärynöiden ja uusien lehtien. Vihdoin pääsin tutustumaan Ariadne at Home ja Ariadne at Home Kinderen -lehtiin, olen kaihonnut niitä selailemaan jo jonkin aikaa. Inspiroivia ovat, kerrassaan. Ihana yllätys saapui Maureenilta aina Alankomaista saakka. Lehtien lisäksi paketista paljastui vielä pikkuinen lintu ja itse maalattu kortti, tyttären tekemä. Niin ystävällistä! On kiitollinen olo!

P.S. Pilkkuhaalareille kävi näin!

wip - keskeneräistä

2009-09-05T21:09:00.006+03:00

Painfully slow is the progress of this painting for my cousin's little daughter. It'll be - insert a cough here - a diptych. A girl and a bird. The colours just aren't what they should be. Or actually they are, for me, but the pair of pictures will be put on a green wall and that makes things difficult. To remember a certain shade exactly, that's simply impossible! And I have no photo or colour swatch to refer to.

It's been a happy thing, though, making these pictures. I haven't painted for a long while, and it feels good just to mix paints, hold the brushes, hesitantly add a stroke. It's the same eager, lovely, terrible excitement every time with a new picture, however small. What will happen, what will become of this?

Tuskastuttavan hitaasti valmistuu maalaus serkun pienelle tyttärelle. Siitä tulee - kröhöm - diptyykki. Tyttö ja lintu. Värit vaan eivät millään asetu mieluisasti. Tai oikeastaan ovat ne aika mieluisat minulle, mutta kuvapari tulee vihreäksi maalatulle seinälle ja sepä onkin vaikeaa, kuvitella työ sellaista taustaa vasten. Ihan mahdotonta muistaa jotain sävyä tarkasti!

Näiden kuvien tekeminen on kyllä ollut aika onnellista kuitenkin. En ole pitkään aikaan maalannut, ja tuntuu hyvältä jo pelkästään sekoittaa maaleja, pidellä siveltimiä, epäröiden lisätä uusi pensselin veto. Ja kestää se sama innokas, ihana, kamala jännitys, joka aina iskee uutta kuvaa aloittaessa, olipa työ miten pieni hyvänsä. Mitä tapahtuu? Mitä tästä tulee?

at grandmother's II- mummulassa II

2009-08-21T23:32:00.005+03:00

My grandmother's tiny log house was built by his husband, my grandfather whom I've never known. He died in an accident when my mother was just a toddler. Grandmother Vieno raised her four children in this home and now lives in it alone. Over eighty years old she is, my iron granny. The house is the coziest place, nicely proportioned and kind looking. It has never been painted and after decades of northern colds and summer sunshines the walls have turned either silvery gray or tanned deep coffee brown. As a schoolgirl I used to spend many weeks of my summer holidays at granny's. Mostly good times filled with play, adventures in the nearby woods and company of cousins. Some not so good things also, things a child should not witness.

It all came back to me now that I was there with O. There, at grandmother's.

***

Mummuni pikkuinen hirsitalo on 50-luvulta, pappani sen rakensi nuorelle perheelleen. En ennättänyt koskaan tavata pappaa, sillä hän kuoli onnettomuudessa äitini ollessa vielä ihan pieni, taaperoiässä. Talossaan Vieno-mummu sitten kasvatti neljä lastaan, ja yhä hän siinä asuu. Varsinainen teräsmummu, yli 80-vuotias yksineläjä. Talo on mahdottoman kodikas, mittasuhteiltaan miellyttävä ja jokseenkin ystävällisen näköinen. Sitä ei ole milloinkaan maalattu, ja vuosikymmenten pakkaset ja paisteet ovat kurittaneet seinät hopeanharmaiksi tai paahtaneet ne kahvinruskeiksi. Koulutyttönä vietin monta kesälomaviikkoa mummulassa. Hyviä aikoja ne olivat enimmäkseen, päivät pääksytysten leikkia, metsäseikkailuja ja serkkujen seuraa. Oli joitakin huonojakin asioita, sellaista mitä ei lapsen pitäisi nähdä.

Kaikki tämä tuli mieleeni nyt, kun olin siellä pojan kanssa. Mummulassa.

at grandmother's - mummulassa

2009-08-21T23:30:00.005+03:00

the reward - palkinto

2009-07-15T22:26:00.013+03:00

After faithfully picking off all the dried out flowers of my soft pink Marguerite daisy, I'm finally rewarded! A basket full of new flowers, dancing, swirling in the wind. A happy day!

We've packed ourselves and too much stuff into our tiny car, and will be travelling for the next two weeks. Happy, dancing and swirling summer days with old friends await us! See you in August, all you dears!

Uskollisuuteni on viimein palkittu! Ahkerasti jaksoin nyppiä jok'ikisen kuivan kukkasen marketastani, ja nyt koko hehkeän vaaleanpunainen korillinen kukkii uudelleen. Tanssii, kieppuu tuulesta riehakkaana. Onnen päivä!

Pikkuruinen automme on pakattu ääriään myöten täyteen kaikkea tarpeellista sekä tarpeetonta, sillä huristamme ympäriinsä seuraavat kaksi viikkoa. Onnelliset, tanssivat ja ehkäpä kieppuvatkin kesäpäivät vanhojen ystävien kanssa odottavat! Nähdään sitten elokuussa jälleen, rakkaat ihmiset!

home cooking - kotiruokaa

2009-07-14T22:43:00.004+03:00

Home sweet home! After travelling around for a couple of weeks and eating this and that here and there it feels good to calm down for some home cooking. My favourite companion by the stove is Kotiruoka (Home cooking), a book that has guided Finnish women in the art of cooking for decades. It's been updated every now and then of course - my copy is the latest edition. The recipes I've tried are very basic but results have been well received in our family. And even though I'm not an enthusiastic cook and like to make things the easy way, I appreaciate the instructions for handling fish, meat and poultry. It makes me think I could gut a fish if I'd like to, and also use meat that hasn't been precut and vacuum packed. I could if I wasn't too, too lazy.

Again today I thought how beautiful food is, I mean the ingredients. Potatoes peeled and yellowish, carrots and sweet potatoes glowing in shades of orange, onions in translucent white, and olive oil in greenish gold. They became a pot of goulasch, tasted marvellous and fed the family. Beauty for the eyes, strength for the body and comfort for the soul.

a saturday by the river - lauantai joen rannalla

2009-07-03T23:45:00.003+03:00

midsummer - juhannus

2009-06-20T23:19:00.005+03:00

A little boy + watercolours = midsummer joy!

Pikkupoika + vesivärit = juhannushuvitus!

at the playground - leikkikentällä

2009-06-14T23:33:00.003+03:00

Humid and warm. An abundance of green, yellow and mosquitos. Ouch.

Kosteaa ja lämmintä. Runsain määrin vihreää, keltaista ja hyttysiä. Auts.

overalls for summer - kesähaalarit

2009-06-10T01:09:00.007+03:00

The overalls have been such a popular garment here at Little Thimble household that I made another pair. This time I added a pocket for carrying treasures, like the tiny stones and flattened cones my sweet boy collected today.

I found a bib that I had started last autumn, with an apliqueed house and some random embroidery on it. It will become something else now, for I can't bear the thought of that house getting all covered up in tomatosauce or what ever. I think I'll use it for a bag. A little boy must have his own bag for summer travels, don't you think?

Haalarit ovat olleet niin kovasti suosiossa täällä meillä, että tein toisetkin. Tällä kertaa lisäsin taskun kaikenlaisten aarteiden keräilyä varten. Semmoinen tulee tarpeeseen; tänäänkin poika poimi mukaan pikkuruisia kiviä ja litistyneitä käpyjä.

Löysin ruokalapun raakileen, jota aloitin joskus viime syksynä. Talon olin aplikoinut siihen ja jotain satunnaista kirjontaakin tehnyt. Taitaa siitä kyllä tulla muuta kuin ruokalappu, sillä en vaan raaski ajatella taloa tomaattikastike tai muu ruoka-aine päällysteenään. Luulen, että lapusta tulee laukku. Pieni poikahan tarvitsee oman laukun kesämatkoja varten, eikö vain?

evening arrives - ilta saapuu

2009-06-05T00:01:00.004+03:00

calm - tyyntä

2009-06-03T00:13:00.006+03:00

A calm, good day was this Tuesday of mine. O. was as dramatic as always ( it's not easy to be 15 months old and not know how to attach two Lego-cars together) but I managed not to despair. I got a little sewing done, let the dirty dishes have their way and accumulate, pondered about my weaknesses as a mother. And helped with the cars, of course.

And hey, the sweet bird cherry is finally blooming! Oh, summer!

Tyyni ja ihan hyvä tiistai takana. O. oli dramaattinen kuten aina (eihän ole helppoa olla 15 kuukautta vanha ja yrittää liittää kahta Lego-autoa yhteen), mutta enpäs joutunut epätoivon valtaan. Sain vähän ommeltua, taivuin tiskien tahtoon ja annoin heidän kasautua, pohdiskelin heikkouksiani äitinä. Ja autoin niiden autojen kanssa, tietysti.

Ja hei, ihanainen tuomi kukkii vihdoin täälläkin! Oi kesä!

home alone - yksin kotona

2009-06-01T22:51:00.006+03:00

The man of the house is away for a week, feels odd to be alone. Drank my tea without the usual splash of milk, much prettier that way. Admired the shadowplay created by the morning sun. Added some more green to the kitchen to accompany the postcards. O. turned over an open box of cereals. I swept the floor.

Mies on viikon poissa, ja olen ihan kummissani yksinolosta. Aamuteenkin join ilman tavallista maitolorausta, kovasti kauniimmalta näytti juoma. Pitäisi ehkä ottaa tavaksi. Ihailin aamuauringon järjestämää varjonäytelmää. Haalin keittiöön hiukan lisää vihreää postikorttien seuraksi. O. läjäytti avonaisen muropaketin lattialle. Lakaisin lattian.

abandoned and torn down - hylätty ja purettu

2009-05-20T22:34:00.008+03:00

Last year, in May, it was still there and these photographs were taken. A fine house it once had been, that could be seen; well proportioned and still standing straight on a good piece of land by the river. I climbed in, there were no doorsteps left. No floorboards either in the two large rooms. Mostly shades of white, brown and grey, here and there an occasional glimpse of green, violet or wild orange. Outside, tiny beginnings of trees trying to grow up to the wall, proudly showing their first green.

Then in September they came, the caterpillars and big men, tore it down and left only a muddy field and a rusty iron stove. Such a shameful, sad end to yet another old house.

Viime vuoden toukokuussa se oli vielä paikoillaan, ja silloin otin nämä kuvat. Hieno talohan se oli aikoinaan ollut, sen saattoi nähdä; kauniit mittasuhteet ja yhä melko lailla suoraselkäinen pytinki hyvällä maapalasella, ihan joen rannalla. Minä kiipesin sisään, sillä portaita ei enää ollut. Ei liioin lattialankkuja kahdessa suuressa alakerran huoneessa. Kaikkialla enimmäkseen valkoista, ruskeaa ja harmaata, siellä täällä satunnainen vilahdus vihreää, violettia tai villiä oranssia. Ulkopuolella pikkuiset puulapset yrittivät kasvaa seinää pitkin, ylpeinä ensimmäisistä lehdistään.

Syyskuussa ne sitten tulivat, kaivinkoneet ja isot ukot, repivät talon maan tasalle ja jättivät vain mutaisen kentän sekä ruostuneen puuhellan. Jälleen yksi vanha talo kohtasi häpeällisen loppunsa. Surettaa.

the brown, the blue and the first green - ruskeaa, sinistä ja ensivihreää

2009-05-20T01:07:00.005+03:00

washing day - pesupäivä

2009-05-15T00:28:00.005+03:00

After an unhealthy but delicious breakfast I spent the whole morning like a true domestic heroine: doing some washing. First some laundry, then the dishes, then two windows. What an unusual burst of vigour! Must have been the sugar power that kept me going.

***

Epäterveellisen, mutta ah, niin herkullisen aamiaisen jälkeen käytin aamuni kuin paraskin kodinhoidon sankaritar: pesuasioiden kimpussa. Ensin pyykkäsin, sitten puhdistuivat tiskit ja lopuksi vielä kaksi ikkunaa. Valtava tarmonpuuska! Sokerin voimalla vissiin mentiin.

seen on a good morning - hyvänä aamuna nähtyä

2009-05-13T00:54:00.008+03:00

In the morning light lies the jolly soldier, red lips and a dashing coat. The wildly floral box was once in possession of Ingrid, filled with her old lady handkerchiefs; there's a subtle scent of perfume when the lid is opened. The buttons are my golden treasure, dimly shimmering. Made of plastic they are, though. And tomatoes - well, who doesn't love tomatoes, especially in a yellow bowl?

***

Aamuvalossa lepäilee hilpeä punahuuli sotamies. Riemukukallinen laatikko kuului muinoin Ingridille, joka säilytti siellä vanhan naisen nenäliinojaan, vaimea hajuveden tuoksu leijailee ilmoille kun kansi avataan. Napit ovat kulta-aarteeni, himmeästi hohteleva. Ovat kyllä muovia. Ja tomaatit - no kukapa ei tomaatteja rakastaisi, keltaisessa kulhossa varsinkin.

mother's day - äitienpäivä

2009-05-11T23:30:00.005+03:00

monday accomplisments - maanantaisaavutuksia

2009-05-05T20:50:00.005+03:00

Yesterday the weather was so, so fine and the air full of birds' extravagant concertos that I felt all ready to tackle a long procrastinated chore. Washing the windows, that is. After an hour's work and an unreasonable amount of water splashed on the floor (O. loves cleaning and wanted to participate) the kitchen windows were done. I'm ridiculously pleased with my accomplisment - every time I look out of those windows I just have to admire how clean and bright they are! "Look how clean they are, those windows!" I keep saying to husband. Silly me.

Spring inspiration got me to arrange a couple of vintage postcards on the kitchen wall. Very appropriate themes, those flowers and birdies. A sweet detail on the green card are the tiny pencil doodles - at first I thought they were drawn on the card later, but the sender of the card actually writes they were made by her child, to greet the receiver. So they are eighty years old markings! I love this kind of reminders of microhistory, history of ordinary people and their everyday life, details that make the past come alive in my mind.

I also tidied my fabric piles, well, a little bit at least. I should decide what project to make for the Ottobre Sew Along I'm planning to participate. Something for O. it will be, gingham shorts perhaps?

***

Eilen sää oli mainion hieno ja ilma niin tulvillaan lintujen ylitsepursuavia konserttoja, että innostuin käymään käsiksi kauan lykättyyn kotihommaan. Ikkunoiden pesuun nimittäin. Tunnin puuhailun tulos oli järjetön vesimäärä lattialla (O. rakastaa siivoamista ja halusi tietysti osallistua rättiä huljuttelemalla) sekä puhtaat keittiön ikkunat. Olen mahdottoman mielissäni tästä aikaansaannoksesta - joka ikinen kerta ulos katsoessa on ihan pakko ihailla miten puhtaat ja kirkkaat nuo lasit ovat. "Kato nyt miten puhtaat ikkunat!" toistelen siipalle tämän tästä. Höpsö minä.

Kevätinnon vallassa järjestelin pari vanhaa postikorttia keittiön seinälle. Oikein sopivat aiheet niissä, nuo kukat ja lintuset. Soma yksityiskohta vihreässä kortissa ovat pikkuiset lyijykynätuherrukset - luulin ensin jo harmissani, että joku on ne myöhemmin siihen sotkenut, mutta kortin lähettäjäpä kirjoittaakin niiden olevan hänen lapsensa raapustamat terveiset vastaanottajalle. Eivätpäs olleetkaan mitä tahansa suttuja, vaan siis kahdeksankymmentä vuotta vanha piirustus! Tuollaiset mikrohistorian palaset, tavallisten ihmisten ja arkielämän jäänteet ovat hirmuisen kiinnostavia, sillä ne tekevät menneet ajat eläviksi.

Järjestelin myös kangaskasojani, hiukan ainakin. Pitäisi päättää mitä ompelisin Ottobre -ompeluryhmään, johon suunnittelen osallistuvani. Varmaan jotain O:lle, gingham -shortsit kenties.

porcelain and butterflies - posliinia ja perhosia

2009-04-27T23:55:00.002+03:00

Saturday was very well spent antique-ing at a local fair. I found a little book on butterflies (those fascinating creatures, they could become my new object of interest), a cutting board made of porcelain, a pitcher, an enamel plate for O., a blue-and-white teacup. A couple of other things too, pictures of them later perhaps. Oh, material bliss!

Lauantai oli hyvin hyvä päivä, vietimme sen paikallisia antiikkimarkkinoita koluten. Löydökset: pieni kirja perhosista (kiehtovia olentoja, niistä voisi tulla uusi kiinnostuksen kohteeni), posliininen leikkuulauta, kannu, emalilautanen O:lle, sinivalkoinen teekuppi. Pari muutakin mukavaa asiaa, joista kuvia myöhemmin kenties. Oi tavaraonnea!

morning light - aamuvalo

2009-04-25T22:46:00.003+03:00

Morning light is so sharp, almost painful. O's cereals look like funny, plump soldiers, standing bravely on their vast battlefield. O. is such a picky eater, I wish he would eat the whole army.

Aamuisin valo on niin terävää ja kirkasta, että melkein sattuu. O:n murot näyttävät hassuilta pikku sotureilta, seisoskelemassa laajalla sotakentällään. O. on kovin kranttu syömäri. Söisipä poika koko armeijan.

finds on the table - löytöjä pöydällä

2009-04-14T20:05:00.002+03:00

Last year I was fascinated by Country Living magazine's campaign Bring Back the Nature Table. I can't recall having anything similar in our classroom when I was at school, but I certainly would have loved doing it: finding plants, rocks or other interesting bits of the surrounding nature, bringing them to class, proudly representing them to others and finally putting them on a special Nature Table to be admired and researched.

This winter I decided to start my own nature table. Not so much of an interest in botanical things but to keep my mind and eyes more open to my surroundings and the changes that different seasons bring. Gathering little things outside every now and then seems to create a better sense of time, a rhythm that helps me to not let weeks and months pass by unnoticed. That so easily happens to me. The table is an esthetic thing too, of course. I love to arrange my finds into still lifes, group them, add a pretty glass or plate sometimes. It's a small but important everyday joy. So far there have been only dead twigs, branches, feathers and cones on my table - subtle shades of grey and brown. I'm looking forward to the first green!

A find of a more artifial nature is this beautiful old album for photographs. It's empty, but I can't stop thinking about what kind of pictures once filled it. Pictures of family, friends, vacation scenes perhaps... I imagine children watching straight and serious towards the camera and young ladies shadowing their eyes in bright sunlight. The mere sight of the empty pages evokes memories of my own family history and also melancholy feelings. Whose family history has been discarded off the album? I'm dreaming about making pictures of my own - drawings, paintings or photographs, I don't know yet - to fill the album. Some day, when I have time.

Finally, on the album lays perhaps my favourite find ever: vintage frames, never worn and just right for me! I had lenses made for them. My current look is quite different than with my previous glasses but I like it. My husbands thinks I look like UKK but it's not true, I assure you. I do have hair, after all.

Viime vuonna viehätyin kovasti Country Living -lehden kampanjasta Bring Back the Nature Table ("Tuokaa luontopöytä takaisin!"). Ei meillä muistaakseni koulussa mitään luontopöytää ollut, mutta olisin kyllä tykännyt sellaisesta: kasvien, kivien tai muiden kiintoisien luontokappaleiden tuomisesta luokkaan, niiden esittelystä ja asettelusta näyttelypöydälle ihailtaviksi ja tutkittaviksi.

Tänä talvena päätin sitten aloittaa oman luontopöydän pitämisen. En niinkään mistään kasvitieteellisestä kiinnostuksesta vaan halusta pitää mieli ja silmät avoimina ympäristölle ja vuodenaikojen muutoksille. Pienten asioiden keräily ulkoa aina silloin tällöin näyttää luovan jonkinlaista tajua ajan kulumisesta, rytmin, jonka ansiosta viikot ja kuukaudet eivät humahda ohi ihan niin huomaamatta. Minulle käy helposti niin. Onhan luontopöytä esteettinenkin asia, tietysti. Järjestän löytöjäni asetelmaksi, ryhmittelen niitä ohimennen, lisään joskus sievän lasin tai lautasen. Pieniä, mutta kovin tärkeitä arjen iloja. Tähän mennessä pöydällä on ollut vain kuolleita oksia, höyheniä, käpyjä - hienovaraisia harmaan ja ruskean sävyjä. Nyt odotan kovasti kevään ensivihreyttä!

Vähemmän luonnollista laatua oleva löytö on tuo kaunis vanha valokuva-albumi, vanhain tavarain kaupasta mukaan tarttunut. Se on tyhjä, mutta en voi olla miettimättä millaiset kuvat aikanaan täyttivät sivuja. Perhekuvat, kuvat ystävistä ja ehkäpä lomamaisemista... Kuvittelen lapsia, jotka katsovat suoraan ja vakavina kohti kameraa ja nuoria neitoja varjostamassa silmiään kirkkaassa auringon valossa. Tyhjät sivut herättävät muistikuvia oman sukuni historiasta ja aika melankolisia tuntemuksia myös. Kenenkähän sukuhistoria albumista on heitetty pois? Unelmoin albumin täyttämisestä itse tekemilläni kuvilla - piirustuksilla, maalauksilla vai valokuvilla, en tiedä vielä. Sitten jonakin päivänä, kun minulla on aikaa.

Vielä yksi löytö pitää mainita. Albumin päällä ne lekottelevat, kenties tähän asti parhaat second hand -ostokseni: aidot vintage-kehykset, ihan käyttämättömät ja juuri sopivat minulle! Teetin niihin linssit. Ulkomuotoni on kyllä aika erilainen kuin edellisten lasien kera, mutta minua se miellyttää. Miehen mielestä näytän UKK:lta, mutta se ei ole totta. Onhan mulla tukkaa kumminkin.

happy easter! - iloista pääsiäistä!

2009-04-11T00:11:00.007+03:00

Liking today:

♥ The bold combination of yellow and bright blue - very springy, very joyful! Very Swedish, too, which is good when one is as fond of Sweden as I am. I got an old Swedish teabox from an antiques shop. The colour combination looks quite luxurious - makes me want to taste that Slotts thé.

♥ This blue and white dress which is much like the one I have stored somewhere at my parents' house. It's a vintage piece from my grandma's attic. Must find it and wear it this spring! Must wear it with hands full of flowers!

Tänään miellyttää:

♥ Keltaisen ja kirkkaan sinisen mehevä yhdistelmä - varsin keväinen ja riemukas! Kovin ruotsalainen myös, mikä on hyvä asia jos tykkää Ruotsista niin paljon kuin minä. Löysin antiikkipuodista vanhan ruotsalaisen teerasian. Siinä väriyhdistelmä näyttää suorastaan ylelliseltä - tekee mieleni maistaa tuota Slotts teetä.

♥ Tämä sinivalkoinen mekko. Se muistuttaa suuresti leninkiä, jonka olen varastoinut minne lie vanhempieni luokse. Oikein vintagekappale, jonka löysin teiniaikoinani mummun vintiltä. Pakko etsiä se ja käyttää tänä keväänä, mieluiten kädet täynnä kukkia!

three good things i did today

2009-04-08T23:09:00.003+03:00

Enjoyed my new, lovely books and the fragrant presence of freesia flower.

Pondered where to place the Easter garland.

Procrastinated ironing the laundry.

black - musta

2009-04-05T23:13:00.007+03:00

Hear hear! News from the sewing front! I managed to finish these overalls last week and I'm just perfectly pleased with them. The pattern is from Ottobre Design's latest issue. The fit is fine, there's enough ease for a cloth diapered bottom, the suspenders were of the right length and so were the legs. Oh, and the pleats and gathered legs make this design the sweetest thing on a little boy! I want to make more of these for summer, using some lighter material.

I wonder if I'm about to start liking black again. I used to think I would never dress my child in black but now, this is the second blackish outfit I've got for my boy. Besides, last night I found myself thinking about the one pair of black trousers I have in my closet. I got all excited about the thought of inserting elastic bands to the legs so that they'll get a finefine puffy shape. Scary.

(Sorry about the fuzzy looking second photo; the striped fabric seems to make a disturbing moiré effect.)

Kuulkaa kuulkaa! Uutisia ompelurintamalta! Onnistuin saamaan nämä haalarit kokoon viime viikolla ja olen ihan täydellisen tyytyväinen niihin. Kaava on Ottobren viimeisimmästä numerosta. Pöksyt istuvat hienosti, tilaa riittää kestovaippapepulle, henkselien mitta osui nappiin (heh, kerrankin osuva kielikuva) ja lahkeetkin olivat oikean mittaiset heti ensi yrityksellä. Ja voi, nuo vekit ja rypytetyt lahkeensuut tekevät tästä mallista ihan sievintä mitä pikkupojalle voi pukea! Näitä haluttaisi tehdä lisää kesäksi, jostain kevyemmästä kankaasta vain.

Olen kenties alkamaisillani jälleen pitää mustasta väristä. Ennen ajattelin, etten kyllä ikinä pukisi lastani mustaan, mutta niin vain tämä haalari on jo toinen O:lle hankittu mustanpuhuva asu. Sitäpaitsi eilen illalla yllätin itseni miettimästä ainokaisia mustia housujani. Innostuin ihan suunnittelemaan, miten laittaisin niiden lahkeisiin kuminauhat ja saisin sitten hienonhienot pussihousut. Pelottavaa.

(Pahoittelut epäselvän näköisestä kuvasta; tuo tiheäraitainen kangas näyttää tekevän ilkeää moiré -efektiä)

playing outside - ulkoleikit

2009-04-04T12:31:00.004+03:00

I play with the camera, he with snow.

Minä leikin kameran kanssa, hän lumen.

fabrics on paper - kankaat paperilla

2009-03-28T23:08:00.004+03:00

I scanned some fabrics from my stash, modified the colours a bit and printed on paper. Oh, the happiness! One can never have too much pretty papers. I'm going to:

admire them and dream of all the lovely things they can be turned into

use them to cover unpleasant looking books

attach them to the wall, just to rest my eyes on them every now and then

make Easter decorations of them

become obsessive about them.

easter letters - pääsiäiskirjeet

2009-03-27T16:20:00.003+03:00

This Easter prettiness is from the Jackpot Magazine's spring issue. I'm thinking of making some simple Easter decorations in addition my old ones, the painted birds and patchwork eggs. These Easter letters are an unknown tradition to me, apparently they are something that is sent to Easter Bunny who then brings chocolate eggs on Easter Sunday. Does anyone know more about this tradition?

In the beautifully styled article the letters are made of large silk paper sheets in different colours, cut in the same manner as paper snowflakes. I want to make these, lots of these, and hang them across our living room! Oh, and look at those sweet bunny ears - I think I need to make a pair of those, too. Or maybe three pairs, for all of us to wear.

Tällaista pääsiäissuloisuutta löytyy Jackpot Magazinen kevätnumerosta. Kevätinnostuksen vallassa suunnittelen tekeväni joitakin pääsiäiskoristeita entisten seuraksi, maalattujen lintujen ja tilkkumunien siis. Ensimmäisen kuvan "pääsiäiskirjeet" ovat minulle ihan tuntematon perinne - ilmeisesti niitä lähetetään Pääsiäispupulle, joka sitten tuo suklaamunia pääsiäissunnuntaina. Tietääkös joku enemmän tästä perinteestä?

Lehden viehkosti stailatussa jutussa "kirjeet" on leikattu suurista, erivärisistä silkkipapereista samaan tapaan kuin paperilumihiutaleet tavataan meillä tehdä. Tahdon leikellä sellaisia ja ripustella ne poikki olohuoneen! Oi, ja nuo pupun korvat - luulenpa, että korvapari on pakko väsätä myös. Tai jos tekisi ihan kolmet, koko perheelle pupuiloa.

what i saw this weekend - viikonloppuna näin

2009-03-22T22:20:00.003+02:00

in the sewing room - ompeluhuoneessa

2009-03-19T11:13:00.001+02:00

2009-03-17T22:22:00.011+02:00

Tanja of Pretty Gingham tagged me. Here are the rules:

1. Respond & rework the questions on your blog, replace one question that you dislike with a question of your own invention, add one more question of your own.

2. Tag eight other un-tagged people.

***

What is your current obsession? Salmiak. I seem to have a craving either for salmiak or chocolate, currently it's salmiak.

What are you wearing now? My favourite pajamas, made of soft, turquoise cotton flanel. Ready for bed!

Do you nap a lot? Yes, nowadays I do. We nap together with my little son on our huge bed. Lots of snuggling before and after is the best part of it.

Who was the last person you hugged? That would be my little boy, O.

If you were a tree, what tree that would be? A spruce.

What's for dinner? Chicken, seasoned sort of Indian style, and rice. Fruit sallad for dessert.

What was the last thing you bought? Sunglasses. I finally found a pair I really like. They are quite a necessity, I tend to get a mean headache after a while in bright sunlight. I've lost two pairs of sunglasses, have to take good care of these new ones!

What are you listening right now? My husband turning the pages of the book he's reading.

What is your favourite weather and why? Crisp, sunny autumn weather. It makes me somehow both happy and melancholic at the same time. Happy that there is still light; melancholy comes of the unavoidable nearness of winter.

What time you usually get up? When the little one awakes - lately it's been around 7 o'clock. Too early for me, I'm an evening person.

What is your most challenging goal right now? To live contentedly and purposefully in this phase of my life.

Say something to the person who tagged you: Your new home looks very beautiful!

Favourite vacation spot? Italy. Also my mother-in-law's cottage in central Finland, by a beautiful lake.

What movies can you watch over and over? I don't watch movies very often nowadays, but Fanny och Alexander, Le fabuleux destin d'Amelie Poulain and Sense and Sensibility (Ang Lee's version) are the films I seem to come back to over and over.

What is your favourite tea flavour? Good ol' Earl Grey never fails. I like black tea, green is not my thing.

What are you reading right now? Still enjoying The Bleak House by Dickens! Also, I just started to amuse myself with The Provincial Lady by E.M. Delafield. It's a quietly humorous depiction of British upper class living in the 20's to 30's. Dh's aunt sent it to me - thank you Iiris!

What is your current guilty pleasure? Interior magazines. Lately I've been buying so many I don't have time to read them properly, hence the guilt.

Where is the landscape of your mind? In a forest of birches or other deciduous trees in early spring, just when evening begins to fall. The ground is covered with dead leaves, grass and twigs in the most subtle shades of grey and brown. Trees, still bare, look like ink drawings against the sky. The air is still cold, it's calm and quiet. But buds are visible in the trees and there's a happy sound of a creek somewhere near.

What is the latest quotation which made you impressed? Uh, this is hard, I never remember any good quotations... Here's a not-so-brilliant-one: "Beauty is taking off the unnecessary" by Michelangelo Buonarroti (my lame translation from Finnish language). True, but maybe not impressive.

What ability or skill would you like to have for yourself? Conversing easily with people. I'm a bit shy.

***

I tag Happysilly, Chickpea Sewing Studio, Vintage Living, Sanctuary, Petits Détails, Vihreä talo, Janet Clare and Jikke's - come along if you wish to!

mama's boy - äitinpoika

2009-03-10T21:22:00.002+02:00

Today, lots of whining and clinging to mama's skirt. His first drawing softly swinging, hung up to the living room ceiling.

Tänään on kitisty oikein kovasti ja pidetty tiukkaan kiinni äidin helmoista. Ensimmäinen piirustus ripustettiin olohuoneen kattoon hiljakseen keinumaan.

for the birthday boy, again - vielä syntymäpäiväsankarille

2009-02-27T01:30:00.003+02:00

He got presents: an old chair, a fancy car and stylish building blocks. What else could a little boy need? And mother is very pleased with them, too.

Sankari sai lahjoja: vanhan tuolin, mellevän auton sekä fiinit rakennuspalikat. Mitäpä sitä pieni poika muuta tarvitsee. Ja äitikin on noista oikein mielissään.

for the birthday boy - syntymäpäiväsankarille

2009-02-17T20:05:00.005+02:00

Little O. is not quite so little anymore - he turned one! I can't believe it. He has taken his first steps without a helping hand from mum or dad, but doesn't really walk yet. And he has the loveliest hair, just like Emil in Astrid Lindgren's stories, according to his godmother J. He is so very dear!

For his birthday I baked a slightly odd looking strawberry cake, sewed a bunting above the window (you can see a glimpse of it in my last post!) and found some fine and dandy party clothes. Black and white gingham shirt, fun black corduroy cropped trousers (from Tulip and Nettle) and then a bird apron. For it, I used the same pattern as before, but didn't add any seam allowances. The fit is much better! The chubby bird is a test print I made at work a year ago.

***

Pikku O. ei olekaan ihan niin pieni enää - hän täytti jo vuoden! En osaa uskoa moista. Ensiaskeleet ilman äidin tai isän auttavaa kättä O. on ottanut, mutta ihan oikeasti hän ei vielä kävele. Ja hänellä on ihanainen tukka; ihan kuin Vaahteramäen Eemelillä, sanoo kummitäti J. Kovin rakas hän on!

Syntymäpäiväksi leivoin lievästi omituisen näköisen mansikkakakun, ompelin lippunauhaa ikkunalle (se näkyy vilaukselta viime postauksessa) ja löysin hienonhienoja juhlavaatteita. Mustavalkoisen gingham-paidan, hauskanmalliset mustat samettipöksyt (Tulip and Nettlestä) ja sitten vielä lintuessun. Käytin siinä samaa kaavaa kuin aikaisemmassa essussa, mutta en lisännyt saumanvaroja laisinkaan. Istuvuus on nyt paljon parempi! Pönäkkä lintu on viime vuonna töissä tehty kankaanpainokokeilu.

evening in the kitchen - illalla keittiössä

2009-02-13T23:49:00.004+02:00

wednesday - keskiviikko

2009-02-12T00:18:00.004+02:00

Sunshine and a new, utterly floral shirt for spring. What a fine Wednesday!

Auringonpaistetta ja uusi, kukallisista kukallisin kevätpaita. Mainio keskiviikko!

the 32nd picture in the 4th folder - 4. kansion 32. kuva

2009-02-10T23:58:00.003+02:00

I haven't been tagged to do this but was intrigued to see what's the 4th photo in the 4th photo folder on my computer. Well, it's not this one. The 4th folder is called Self Portraits and since I don't feel comfortable showing my face, this was the only picture I could put here! Me, spring night in 2007, wearing my favourite blouse. It's still my favourite.

It was interesting to see those self portraits again, I had forgotten them. Most of the pictures were very serious looking, maybe because teeth show well when smiling and I don't like my teeth. Or maybe I'm just of a serious nature.

***

Muutamassa blogissa näin tämän haasteen, ja päätin osallistua ihan vain itsekseni. Kiehtoi kurkistaa mikä mahtaakaan olla neljäs kuva koneeni neljännessä valokuvakansiossa. No, tämä se ei ole. Neljäs kansio on nimeltään Omakuvat, ja kun en ole innokas kasvojani näyttämään, saatoin valita ainoastaan tämän otoksen. Siinä olen kevätiltana vuonna 2007, lempipusero ylläni. Yhä vielä suosikkivaatteeni.

Oli kiinnostavaa katsoa noita omakuvia pitkästä aikaa, olin jotenkin unohtanut ne koneen syövereihin. Useimmissa kuvissa olin hyvin vakavana, ehkä siksi etten tykkää hampaistani ja hymyillessä hampaat näkyy. Tai ehkäpä olen vaan vakavaluontoista sorttia.

a shake - ravistus

2009-01-31T16:54:00.005+02:00

Eating, now that is a messy thing. So I made a bib.

Some of my tired numbness has been shaken off, I think it's because of all the encouraging words from you, dear readers, and also to inspiration from lovely Juliette. She made such a sweet - and above all simple and quick - apron/bib to her son that I had to register to etsy, get the pattern and sew away. Only after trying it on O. I realized the pattern must have had seam allowances already included in it (as North American patterns have, I suddenly remembered...), for the bib had plenty of room for growth.

Still, it was lovely to sew. The pattern went together nicely, sewing machine hummed as prettily as always and oh how good it was to make something! I'm hoping hoping hoping to make another bib. Soon.

***

Syöminen, se vasta on sotkuista puuhaa. Siispä tein ruokalapun.

Osa väsyneestä turtumuksestani on ravisteltu pois, luullakseni teidän rakkaiden lukijoiden ansiosta. Kiitos rohkaisevista sanoista! Innostusta synnytti myös ihana Juliette, joka teki pojalleen mahdottoman soman ja ennen kaikkea yksinkertaisen ja nopean ruokalapun/essun. Ihan pakko oli rekisteröityä etsyyn, hankkia kaava ja ommella menemään! Vasta kun mallailin lopputulosta O:n ylle huomasin, että kaavassa taisi pohjoisamerikkalaiseen tapaan olla saumanvarat jo valmiina, vaan enpä ollut moista yksityiskohtaa muistanut. Reilusti on kasvunvaraa.

Kylläpä vain kuitenkin oli ihana ommella. Kaavan osat sujahtivat mukavasti yhteen, kone hyrisi yhtä sievästi kuin ennenkin ja voi miten hyvä oli saada jotain aikaan! Toivon toivon toivon, että saan tehtyä toisenkin ruokalapun, pian.

evening pleasures tonight - tämän illan iloja

2009-01-13T00:09:00.006+02:00

Good books, Bleak House by Dickens and The Creative Family by SouleMama. I'm loving both, but Dickens especially. How come I've never read any of his works before? I will, for sure.

Good bisquits and tea.

The pleasant feeling of accomplishment after putting Christmas ornaments back into their boxes. The Christmas tree candleholders still need to be cleaned, though.

Hyvät kirjat, Dickensin Kolea talo Kersti Juvan hienona suomennoksena ja SouleMaman The Creative Family. Tykkään molemmista, mutta Dickensistä aivan erityisesti. Miten ihmeessä en ole aikaisemmin lukenut yhtäkään hänen kirjoistaan? Parannan tapani.

Hyvät keksit ja teetä.

Miellyttävän aikaansaapa olotila, kun sain joulukoristeet viimein pakattua takaisin laatikoihinsa. Kuusen kynttilöiden pidikkeet ajattelin kyllä vielä puhdistaa pahimmista steariiniroiskeista.

quiet and cold - hiljaista ja kylmää

2009-01-06T23:27:00.002+02:00

It's been quiet here in my nook for a long time. Again. I can't seem to obtain the sort of intentive, mindful presence in my life that is so important to meaningful being, and to blogging also. I feel numb, like I can't even see the beauties of everyday life that used to make my day. I just don't come to think of them. I let things pass unnoticed, I get cold and rigid in my thinking. It's not the freezing cold weather - it's the lack of drawing, crafting, sewing and all kind of creative thinking connected to those things in my life. I'm constantly putting my needs on that front aside, and it doesn't do me good. Not at all.

This is something I'm trying to solve. Being at home with O. is such a happy thing in many, many ways. I should just learn to shape my life so that there can be room for making things and for seeing beauty.

I've been mulling over the thought of abandoning the Thimble. Why blog when the "handmade fineries and everyday delights" Little Thimble was about are lost and posting becomes a duty instead of a joy? Then again, blogging, by the mindfulness it requires might be the way of restoring them back into my days. So, I'm continuing. I hope.

Hiljaista on täällä nurkassani ollut. Jälleen. En vain näytä saavuttavan elämisessäni sellaista keskittynyttä läsnäoloa, joka on ihan välttämätön mielekkäälle olemiselle, ja bloggaamiselle kai myös. Olo on turta, en osaa nähdä arkisen kauniita asioita, jotka ennen ilahduttivat. En vain tule ajatelleeksi niitä, annan kaiken mennä ohitse huomaamatta, ajatuskulkuni käyvät kylmiksi ja kankeiksi. Jäätävän kylmistä ilmoista se ei johdu, ei - syynä on piirtämisen puute, ompeluksien ja käsintekemisen ja kaiken noihin puuhiin liittyvän luovan ajattelun puute. Jatkuvasti laitan moiset tarpeeni sivuun eikä se tee minulle hyvää. Ei ollenkaan.

Tätä asiaa pohdiskelen ja yritän ratkaista. O:n kanssa kotona oleminen on niin monella tapaa onnellista. Minun täytyisi vain opetella muotoilemaan elämäni sellaiseksi, että tilaa on myös käsillä tekemiselle ja kauniin näkemiselle.

Olen aprikoinut Sormustimen hylkäämistäkin. Miksipä blogata kun ne "käsintehdyt hienoudet ja arkipäivän ilot", joita halusin Pikku Sormustimessa ajatella ovat kadoksissa, ja postaamisesta tule ilon sijaan hankala velvollisuus? Toisaalta, blogin pitäminen juuri vaatii sellaista tietoisuutta, joka voisi palauttaa hienoudet ja ilot taas päiviini. Siispä jatkan. Toivoakseni.

cloudy - pilvistä

2008-11-17T00:12:00.002+02:00

Winter may come! We finally got the grass cut and leaves raked up on our yard. Or actually my dear husband did most of the job, I just carried O. around in the baby carrier and raked a little. That made me sweat a good deal, though. Not easy to rake with a ten kilogram weight tied on.

It was getting dark and cloudy when we finished. Branches and twigs were like wonderful black lace against the gray sky.

Nyt voi talvi tulla! Viimein saimme ruohon leikattua ja lehdet haravoitua pihastamme. Tai kultani teki kyllä suurimman osan työstä, minä vain kanniskelin O:ta kantorepussa ja haravoin hiukkasen. Kauhea hiki tuli silti. Eipä ole helppoa haravointi kymmenen kilon painon kanssa.

Kun lopetimme oli jo pilvistä ja hämärsi. Puista oli tullut hienonhienoa mustaa oksapitsiä taivaan harmautta vasten.

*********

I found this post I wrote a few weeks ago and forgot to post! Now winter has arrived, there's some snow on the ground and I'm happy we got the job done in time.

Löysin tämän postauksen, jonka kirjoitin jokunen viikko sitten ja unohdin sitten julkaista. Mukava nyt muistella haravointitouhuja, kun saimme ne tehtyä ennen talven tuloa. Täällä on lunta!

good days - hyviä päiviä

2008-10-25T22:54:00.004+03:00

When I get old I want to remember these days, these times. They seem to go by so fast, even though not much happens. Just feeding, napping, changing diapers and playing. I'm feeling tired, guilty, inapt - and utterly happy. O. has learned to sit on his own and tries to get up on his knees and crawl. He smiles a lot. All is well.

Mummuna haluan muistaa nämä päivät, nämä ajat. Ne tuntuvat kuluvan niin mahdottoman nopeasti, vaikka juuri mitään ei oikeastaan tapahdu. Ruokkimista, päiväunia, vaipanvaihtoa ja leikkimistä vain. Tuntuu väsyneeltä, syylliseltä, osaamattomalta - ja silti olen kerta kaikkiaan onnellinen. O. on oppinut istumaan itse ja yrittää polvilleen ja konttaamaan. Hymyilee tiuhaan tuo poika. Kaikki hyvin.

clothes for my nettle - vaatetta nokkoselleni

2008-09-12T22:24:00.004+03:00

New clothes for little O. to strut around next summer, all from Tulip and Nettle sale. They are lovely! So classic, comfortably and loosely cut and boyish. Just right for my little nettle.

Uusia vaatteita pikku O:lle, kaikki Tulip and Nettle -kaupan alesta. Näissä kelpaa tepastella ensi kesänä, niin suloisia ovat! Klassisia, mukavan väljästi leikattuja ja poikamaisia. Justiinsa sopivia pikku nokkoselleni.

the new coat rack - uusi naulakko

2008-08-27T23:55:00.003+03:00

The new coat rack is up on our bed chamber wall! It was supposed to keep our clothes in order and ready for the next day but mostly we still throw them on chairs... Actually the coat rack has been up for several months already. These pictures were taken in spring when little O. still fit to sleep in his bassinet (it's there in the second picture). Now he is a big boy and has a cot.

Uusi naulakko on makuukammarimme seinällä! Sen oli tarkoitus pitää vaatteet järjestyksessä ja valmiina seuraavaa päivää varten, mutta enimmäkseen yhä heitämme ne vaan tuoleille... Naulakko on kyllä oikeasti ollut seinällä jo useamman kuukauden. Nämä kuvat otin keväällä, kun pikku O. vielä mahtui nukkumaan korissaan (se näkyy tuossa toisessa kuvassa). Nyt hän on iso poika, jolla on pinnasänky.

life on the porch - elämää kuistilla

2008-08-26T22:37:00.003+03:00

The porch was brown, brown all summer. Weathered paint and brooms and baskets, delicate birch twigs collected after windy spring days. I had no energy to plant flowers.

I'm so thankful for the weeds.

Koko kesän kuistilla oli ruskeaa, ruskeaa. Kulunutta maalia ja sään pieksemiä harjoja ja koreja, tuulisina kevätpäivinä kerättyjä hentoisia tuulenpesiä. Ei ollut energiaa kesäkukkien istuttamiseen.

Olen niin kiitollinen rikkaruohoista.

end of summer blues - loppukesän sinistä

2008-08-24T22:37:00.006+03:00

Summer is almost over - I like to say almost, wishing for some last sunny days after this very rainy month of August. It's been so chilly and autumnal that I've almost lost my hope. If a sunny day should come, it would be well spent rummaging at a local farm, where they have a sort of flea market in an old barn. I've visited it only once and very briefly this summer and my flea market tooth is aching for some funny finds. Blue ones, preferably.

Greedy me. I have made some delightful purchases this summer already! The bright blue Czech bowl. The cream coloured dresser with generously deep drawers. New pretty pot holders. Funny chinese enamel platters. All these now adorn our kitchen, almost making me forget the hideous wallpaper.

Kesä on sitten melkein ohi - haluan sanoa melkein, sillä toivon kovasti edes hiukan aurinkoa näihin mahdottoman sateisen elokuun viime päiviin. On ollut niin viluisaa ja syksyistä, että olen melkein jo toivoni menettänyt. Mikäli aurinkoinen päivä on tullakseen, paikallisen maalaistalon piharakennuksessa majaileva kirpputori olisi mitä oivallisin tapa sitä viettää. Olen tänä kesänä käynyt siellä vain kerran ja hyvin lyhyesti, ja kirpputorihammastani ihan vihloo päästä sinne penkomaan. Erityisesti mielin sinisiä löytöjä.

Ahne olen. Tänä kesänä olen jo hankintoja tehnyt! Kirkkaan sinisen tsekkiläisen kulhon. Kermanvärisen lipaston, jossa on mainion tilavat, syvät laatikot. Uudet sievät pannulaput. Huvittavat kiinalaiset emalilautaset. Kaikki ne koristavat nyt keittiötämme, niin että melkein unohdan kauhean muovitapetinkin.